Sekava viikko

Nyt voisin vetää yhteen ekaa viikkoa, joka "kaatui" omaan mahdottomuuteensa. Eli siis kävin lenkillä tasan kerran. Ja lupasin itselleni, että saan toisen lenkin keskiviikon hyötyliikunnoista. En varmaan olisi saanut itseäni silloin edes kotiin asti ilman tuota ajatusta, vaan olisin jäänyt jonnekin hankeen makaamaan. Oli se vaan kamalan raskas päivä. Oli jäätävä päänsärky, söin huonosti, piti olla menossa ja vieläpä skarppina koko ajan ja liikkua vieraassa kaupungissa - plus istua linja-autossa kolme tuntia per suunta. Muutenkaan en ollut vielä palautunut kaikesta reissaamisesta, kun flunssakin oli päällä, niin lisäreissaaminen vain pahensi asiaa. Torstaina päädyinkin nukkumaan neljän tunnin päikkärit univelkoja kuitatakseni ja nyt on unirytmi iloisesti sekaisin.

Siitä lenkistä huomasin sen verran, että itse kävely on ihan ok, kunhan tie vain on sula. Valitettavasti monessa kohtaa oli jäätä ja se tarkoitti sitten aikamoista hipsuttelua. Kun kävelyssä on tarpeeksi vauhtia ja kuuntelee hyvää musaa, niin se on siedettävää. Huomasin myös sen, että haluaisin liikkua päivänvalon aikaan, mutta en voi sietää ajatusta siitä, että liikkuisin ihmisten ilmoilla. Päivä pitenee koko ajan ja kesällä en voi mennä lenkille ollenkaan, jos liikun vain pimeään aikaan, jolloin on vähemmän ihmisiä liikkeellä. En ole ikinä tykännyt liikkua muiden nähden ja siksi esimerkiksi salilla käyminen ei vain tule ikinä onnistumaan minulta. Jotkut sanovat, että muiden läsnäolo saa antamaan kaikkensa, minä taas alan himmata, ettei ne huomaa, miten vähästä oikeasti hengästyn tms. Vertaan itseäni muihin ja vieläpä ihan väärällä tavalla. En sitten tiedä pitäisikö ottaa tavoitteeksi vain liikkua kolme kertaa viikon aikana se 30 minuuttia kerralla, sittenhän se ei olisi pihalle menosta kiinni. Toisaalta en kyllä ihan heti keksi mitä muutakaan liikuntaa tällä lonkalla uskaltaa edes yrittää kuin kävelyä.

Syöminen taas on ollut ihan retuperällä, mutta se oli tiedossa jo ennestään. Sen verran huomasin, että mulle on edelleen ongelmallista ajoittaa syömisiä oikein jopa ihan vain kotona ollessani, ja isompia ongelmia aiheuttaa sitten reissupäivät. Sinänsä mulle on aika helppoa rajoittaa syömistä aamupäivällä, mutta illat on vaikeita. Mulla on siis usein illalla ihan rehellinen nälkä, joka ei sitten ihan vähällä taltukaan. Se tietenkin varmasti monesti johtuu juuri siitä, että syön aamulla vähemmän kuin pitäisi. En vain näe mitään järkeä syödä väkisin. Eli siihen pitäisi keksiä joku ratkaisu. Olen myös miettinyt kalorien laskemista, vaikka se ongelmallista onkin, kun se menee ainakin mulla helposti liiallisuuksiin. Lähinnä haluaisin nyt kuitenkin tsekata paljonko nyt syön ja millä muutoksilla saisin vähän, mutta tarpeeksi vajetta aikaiseksi ja miten syöminen kannattaisi jakaa ettei illalla tulisi kamala nälkä. Se on kuitenkin vasta ensi kuun asia, nyt piti keskittyä liikunnan aloittamiseen. Tuo iltanälkä voi kyllä johtua kuukautiskierrostakin. Mulla on aina jossain vaiheessa kiertoa sellainen viikko, ettei mikään riitä. Tekee mieli ihan törkeästi kaikkea hiilaripitoista ja muutenkin syötättää koko ajan. Ja tietenkin myös itkettää ihan kaikki. Ei ole helppoa olla nainen...

Meni miten meni, mulla ei yllättävää kyllä ole epäonnistunut fiilis. Tiesin kyllä, että viikosta tulee haastava, mutten tiennyt, että flunssakin vielä hidastaisi menoa. Viikkotavoite ei toteutunut, mutta sekin yksi lenkki on enemmän kuin yleensä. Nyt alkaa uusi viikko ja on uusi mahdollisuus onnistua. :)

Kommentit