Prioriteetit

Olen jollain tasolla aina tiedostanut, että laihdutuksen tulisi olla muun elämän ohessa tapahtuva asia, ei suinkaan elämän keskipiste. En kuitenkaan ikinä ole osannut toteuttaa sitä. Sen ainoan kerran, kun tosissani laihdutin, en muuta tehnytkään. Mun elämä oli kirjaimellisesti pelkkää laihduttamista. Jos menin kesäksi töihin, laihdutus unohtui. En ole ikinä jaksanut liikkua enää töiden jälkeen (pitkät työmatkat toki vaikuttavat asiaan) enkä todellakaan jaksa nousta neljältä liikkumaan, että kerkeäisin tehdä sen ennen töihin menoa. Iltavuoropäivinä taas en saanut ikinä tehtyä mitään ennen töihin lähtöä. Käsittämättömintä on se, etten osaa edes opiskella kotoa käsin ja laihduttaa samaan aikaan. Nyt mun pitäisi opetella siihen.

On käsittämättömän vaikeaa muuttaa yksi pieni asia kerrallaan, niin ettei se muutaman päivän päästä unohdu. Kun muuttaa useamman asian kerralla, on muutos niin iso, että sen väkisinkin huomaa ja myös muistaa. Se vaatii huomiota. Sen sijaan joku yksittäinen asia, esimerkiksi se, että syö yhden annoksen enemmän kasviksia päivässä, jää helposti toteuttamatta. Kuitenkin ne pienet muutokset ovat niitä, joilla on potentiaalia jäädä pysyviksi, koska ne automatisoituvat. Mieli pysyy helpommin mukana eikä välttämättä synnytä vastareaktiota jonkun ajan päästä. Useamman ison muutoksen jälkeen sekä pää että kroppa saattavat laittaa vastaan.

Mua ärsyttää välillä se, että ainoa mitä nyt pitää tehdä, on liikkua kolmesti viikossa. Se tuntuu ja myös on mitättömän pieni asia. Sillä ei ole vaikutusta painoon eikä sillä kauheasti muutenkaan ole vaikutusta. Yritän kovasti muistaa, että sen tarkoitus onkin juurruttaa liikunta osaksi elämää ja valmistaa kroppaa ja mieltä suurempiin liikuntamääriin tulevaisuudessa. Tämän kuukauden minitavoitteiden on tarkoitus ikään kuin toimia sisäänheittäjinä. Ja mä uskon, että ton mun lonkan kannalta on parempi edetä ihan rauhassa. Nyt pitää muistaa sekin, että mä olen käytännössä ollut liikkumatta täysin sohvaperunana kolme vuotta eikä mulla ole kauhean vahvaa liikuntataustaa sitä aiemmaltakaan ajalta.

Samaan aikaan, kun ärsyynnyn siitä, että mun elämätaparemppatavoitteet on mitä on, mua ärsyttää saamattomuus muun elämän suhteen. Tarkoitan lähinnä opiskelua. Mä huomaan jo nyt lipsuvani hyvin pitkälle siihen laihdutuskuplaan, vaikken varsinaisesti vielä mitään teekään laihtuakseni. Selaan kuitenkin kevyempiä reseptejä, etsin jumppaohjeita ja laihdutusblogeja. Kirjoitan itse ja pohdin asioita - ihan liiankin kanssa. On toki hienoa, että mulla on intoa ja kiinnostusta laihduttamiseen. Mutta mun elämän tärkein tehtävä pitäis nyt olla opiskelu. Laihduttaminen ei saisi viedä aikaa opiskelulta. Laihtumisen pitäisi tapahtua siinä opiskelun sivussa, niinä parempina arkipäivän valintoina. Fiksumpina ateriaratkaisuina ja lenkkeilynä tai muuna liikuntana. Koska kun rehellisiä ollaan, niin ei fiksunkaan ateriakokonaisuuden laittamiseen ja puolen tunnin lenkkiin mene 16 tuntia päivästä... Kaikkeen laihdutushömppään netissä sen sijaan ajan saa kulumaan oikein helposti.

Sille laihdutushömpällekin on tilausta ja oma aikansa ja paikkansa. Se on tärkeää motivaation ylläpitämiseen ja välillä vinkit tulee tosi tarpeeseen. Mutta sen pitäisi olla vain pieni osa elämää. Sellainen juttu, johon laittaa aikaa, jos sitä on. Eikä niin päin, että tuhlaa päivänsä laihdutushömppään ja unohtaa opiskella. Jos koko elämä pyörii laihdutuksen ympärillä, niin mitä tapahtuu, kun se laihduttaminen ennemmin tai myöhemmin väkisinkin loppuu? Oma kokemukseni on, että sen tyhjiön täyttää hyvin helposti syömällä itsensä takaisin lihavaksi. Ja koska mulla on siitä kokemusta, mun pitää nyt ihan tosissani panostaa siihen, että laihdutus pysyisi elämässä tärkeyslistan häntäpäässä. Se on tärkeää ja on ihan ok panostaa siihen. Mutta kun on tarkoitus laihtua pysyvästi, se on pakko pitää sellaisessa asemassa, jossa se voi pysyä loppuelämän ajan. Eli jossain siellä taustalla, mutta kuitenkin käynnissä koko ajan.

Tän blogin kirjoittaminen tarkoittaa väkisin sitä, että laihduttaminen on mun elämässä tärkeässä asemassa. Se ei kuitenkaan saa olla tärkein asia, eikä edes toiseksi tai kolmanneksi tärkein. Se ei saa varastaa mun aikaa eikä voimavaroja oikeasti tärkeämmiltä asioilta. Ja tää mun pitää tehdä itselleni selväksi ja vielä oppia toteuttamaan käytännössä.

Kommentit

  1. Tsemppiä tulevaan viikkoon:) Se on hyvä kirjoittamalla selvittää itselle omat priooriteetit:) Itselle just se ongelma että ajatukset ja elämä pyörii VÄLILLÄ liikaa laihdutuksen ympärillä. Pitäisi löytää se kultainen keskitie, mikä on aika vaikeeta- olen huomannut.
    Tuohon edelliseen postaukseen, oletko koskaan ajatellut että jumppaisit kotona jonkun jumppavideon tahtiin- sellasiakin löytyy jossa ei tarvita mitään välineitä. Itse joskus teen niitäkin:)
    Salilla tykkään muuten treenata mutta vatsalihakset on kivempi tehdä kotona. Mutta kyllä mulla kesti aikaa tottua treenata muiden nähden..
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Se on yllättävän vaikeaa pitää se laihdutus omalla paikallaan...
      Joo, olen tehnytkin kotijumppaa. Edellisellä kerralla aloitin jumppaamalla kotona ja vasta parin kuukauden jälkeen lähdin kävelemään. Mutta nyt päätin aloittaa kävelemällä, että tulisi myös ulkoiltua välillä. Varmaan kokeilen taas jossain vaiheessa jumppailuakin. :)
      Se varmaan vie aikansa, että pääsee yli siitä tunteesta oman pään sisällä... mutta hienoa, että oot löytänyt salitreenaamiseen ilon! :)

      Poista
  2. Mulla on koiria, mutta kun maalla asuu, niin ne on helpompi aina juoksuttaa pelloilla ja metsissä.. :s Joku ahaa-elämys lenkkeilyyn kuitenkin tuli - ehkä se, kun huomasin rankan työn jälkeen et hei - miehän jaksan kävellä reippaasti ja "pitkänkin" matkan puuskuttamatta! eli ts. askel keveni ja kävely tuuntui oikeasti kivalle. Mutta koska olen sellainen vitkuttelija kaikessa, niin mulla lenkille lähdöt on yhä sellaisia lähden kun huvittaa. Sitten kävelin 10km lenkin ja unohdin asian taas viikoksi. Eli mitään hyötyä ei lopulta lenkeistä oikeastaan ollut. Mä sain kävelyn joka päivälle mukaan lopulta sillä, että kävin aluksi 1-3 kertaa päivässä 10 minuuttia kävelemässä. Ehket puolen vuoden päästä Kävelyä tuli jo tunti päivässä ihan huomaamatta :) Nyt on taas menossa noitten loskapaskakelien vuoksi sellainen nääh-vaihde, mutta päätin siirtyä siksi aikaa taas 1-3x 10min/pvä suunnitelmaan kunnes innostaa taas enempi kävellä. Yleensä iltaisin pikkupakkasilla sitä huomaakin kävelleensä jo 40 minuuttia.

    Lennu/sopimattomasti lihava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on joskus ollut tota, että kävelen yhen lenkin ja unohan asian esim. vuodeksi... :D Toi on kyllä hyvä, jos saa itsensä toteuttamaan tollaista 3x10 min suunnitelmaa. Mulle se on vielä haastavampi kuin puolen tunnin lenkki. Tuntuu jotenkin ihan totaalisen turhalta lähteä pihalle kymmeneksi minuutiksi. Ehkä se vois toimia jonkun kotijumpan kanssa... Kyllä se 10 minuuttiakin lopulta vaikuttaa, jos ei muuhun niin mielialaan ainakin. :)

      Poista

Lähetä kommentti