Huono laihduttaja

Viime viikko meni huonosti laihdutuksen kannalta, muuten ihan hyvin. Lenkillä en käynyt kuin kerran, mutta vastaavasti tuli hyötyliikuntaa enemmän kuin normaalisti. Olin muutaman päivän ystäväni luona toisessa kaupungissa ja se teki kyllä hyvää päälleni. Syömiset taas oli ihan poskellaan, siis jopa minuksi. Ja nyt en osaa palata herkkumättölinjalta normiruokaan, vaan olen jatkanut mättämistä tälläkin viikolla. Eikä asiaan ole tulossa muutosta, koska lähden taas huomenna reissuun, tällä kertaa porukoille. Tää koko alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän reissatessa ja muutenkin elämä on nyt aika stressaavaa. Ei siis mikään otollinen aika laihduttamiselle, mutta turha minun on parempaa hetkeä odotella. Elämä on nyt ja nyt se pitää laihduttaakin. Vaikkakin tää eka kuukausi on ollut lähinnä laihdutusajatukseen totuttelemista ennemmin kuin varsinaista laihdutusta, niin silti.

Ilmoittauduin siihen painonhallintaryhmään, josta kirjoitin joku aika sitten, mutta en vielä tiedä pääsenkö siihen. Minusta vain alkoi tuntua, että joku ulkopuolinen motivaattori voisi olla paikallaan, että homma lähtisi taas rullaamaan. Minusta itsestänihän kaikki lähtee, mutta siinä ainakin saa tekemisestään palautetta terveydenhoitajalta. Ehkä se saa panostamaan enemmän ruuan laatuun ja sen sellaiseen. Tosin en tajunnut, että siitäkin kuukauden pätkästä olen osan reissussa, mutta toisaalta elämäähän sekin vain on. Ja laihduttamisen pitää tapahtua elämän ehdoilla, ei toisin päin.

Kaikesta onnahtelusta huolimatta, mulla on sellainen fiilis, että tästä voi tullakin jotakin. En nimittäin ole lainkaan lannistunut, vaikka olenkin vetänyt kaiken vihkoon todella huolella. Tiesin etukäteen, että mulla tulee olemaan vaikeaa ja etten pysty muuttamaan itseäni heti, pian, enkä edes nopeasti. Jotenkin se, että tavoittelenkin hidasta muutosta, tekee helpommaksi antaa itselleen anteeksi ja yrittää uudelleen. Toki siinä on se riski, ettei mitään muutosta ikinä tapahdu, kun aina saa kaiken anteeksi, mutta kolmen (?) viikon jälkeen en vielä näe syytä heittää hanskoja tiskiin, vaikkei mitään suurempaa olekaan tapahtunut. Joten ainakin minun ajatusmaailmassani on tapahtunut joku muutos. Siitä kai se lähtee.