Ontuva paluu arkeen
Huhhuh. Palasin maanantaina kotiin ja oon ollut reissun jäljiltä aikamoisen raatona. Vaikka se olikin ihan kivaa, niin kyllä se lapsiperheen elämän pyörittäminen vaan lapsettoman yksineläjän arkeen on aika iso muutos. Vaikkei sitä kestänytkään kuin viikon, niin kyllä siinä kerkesi taas muutamat kriisit selvitellä. Hirveästi niillä muksuilla on energiaa... ja aikuiset on ihan tyhmiä :D Mä tiedän olevani keskivertoa tiukempi kurinpitäjä, mutta kyllä musta on iän myötä karissut paljon poiskin, ja onhan ne lapsetkin nyt isompia. Oon paljon rennompi ja annan lasten neuvotella asioista. On tietyt asiat, joista en lipsu, mutta joskus pääsee helpommalla kun antaa hieman siimaa. Mulla on ehkä välillä ollut liian perfektionistinen ote siihenkin, kaiken pitäisi mennä täydellisesti. Eikä se kyllä lasten kanssa ikinä mene, koska ne ei noudata mitään suunnitelmia. Mulla on eri säännöt kuin niiden vanhemmilla ja ne lapset tietää sen. Musta on kuitenkin hyvä, että ne uskaltaa sanoa vastaan, vaikka ti