Miksi, mitä, miten?

Miksi haluan laihtua?  Kun vaaka näyttää 96,1 kg ja pituutta on noin 160 cm, niin luultavasti aika moni tahtoo laihtua. Niin minäkin.

Haluan laihtua, koska mua nyppii olla läski. Se nyppii mua, koska tunnen itseni kömpelöksi ja myös rumaksi. Välillä mulla on päiviä, joina ajattelen näyttäväni ihmiseltä, mutta sitten muistan olevani lihava. Mulla on myös aikamoiset sukurasitteet: on diabetestä, sepelvaltimotautia ja muuta. Laihduttamalla varmaan pystyisin pienentämään riskiä sairastua noihin. Toisaalta elämä on viime aikoina taas näyttänyt sen, että aika vähän sitä on omilla teoilla vaikutusta. Sen takia mussa oikeestaan riitelee halu laihtua ja halu vain nauttia elämästä niin kauan kuin sitä kestää. Halu laihtua on kuitenkin voitolla, koska jos niin hyvä tuuri käy, että saa pitkän elämän, niin se loppuaika on aika nihkee, jos on kerennyt sairastaa vaikkapa diabetestä 40 vuotta. Se tauti tappaa hitaasti. Lisäksi toivon, että lonkka kiukuttelee kevyempänä vähemmän. Muutenkin kuvittelen, että elämä on helpompaa kevyempänä, ainakin fyysisesti. Tai itseasiassa tiedän sen. Kengännauhat on helpompi solmia, vaatteet sopivat ja istuvat paremmin, sopii paremmin pieniin väleihin, eikä tarvitse jättää esimerkiksi huvipuistolaitteita väliin painorajoitusten takia.

Mitä minä sitten tavoittelen? No painonpudotusta tietenkin, se tuli jo selväksi. Tällä kertaa tahtoisin kuitenkin keskittyä enemmän matkaan kuin päämäärään, joka saattaa muuttua matkan aikana montakin kertaa. Kyllähän se pitkän tähtäimen tavoite on siellä normaalipainossa eli alle 64 kilossa, mutta muut tavoitteet ovat ehkä tärkeämpiä. Yli kolmenkymmenen kilon laihdutusurakka on sellainen, että epätoivo ehtii tulla monta kertaa ennen tavoitepainoa. Sen takia ajattelinkin tällä kertaa tavoitella kilojen sijaan ensisijaisesti painonputoamista edistäviä asioita. Eli tavoittelen sitä, että laihdutuskeinot tulevat osaksi elämääni. Niiden on tarkoitus olla sellaisia, joita jaksan noudattaa sitten normaalipainoisenakin pitääkseni karistetut kilot poissa. Siis terveelliset elämäntavat ovat tärkeämpiä kuin kilot.


Tavoitteenani on saada liikunta pysyvästi osaksi elämääni. Niin, ettei sairastuminen tai muu vastoinkäyminen vie sitä minulta kokonaan pois. Toisena tavoitteena on terveellinen ruokavalio. Se tarkoittaa esimerkiksi vähemmän sokeria ja enemmän kasviksia. Mutta ei rahkaa eikä kaurapuuroa! Eikä mitään korvaavia ruokia, vaan ihan tavallista hyvää perusarkiruokaa. Kolmanneksi tavoittelen henkistä hyvinvointia. Siis sitä, että nuppi pysyy kasassa kaikkien muutostenkin keskellä. Että osaa höllätä kun on sen aika ja muistaa nauttia elämästä nyt. Että elää hetkessä, eikä odota parempaa huomista, jota ei välttämättä tule. Neljäntenä tavoitteena on järkevä vuorokausirytmi. Olen yöeläjä, mutta nykyisin en enää jaksa tehdä asioita, jos en nuku tarpeeksi. Uni on tärkeää kaiken kannalta ja minun pitäisi oppia rytmittämään elämäni niin, ettei unesta tarvitse tinkiä. Tietenkään en voi mitään sille, jos stressi pitää valveilla, mutta siitä huolehtiminen taas kuuluu kolmanteen kohtaan. Viidenneksi tavoitteeksi tulkoon aktiivinen arkielämä. Mä oon sellainen nössykkä, ettei toista oo. En ikinä tee mitään. Kirjaimellisesti mä vaan oon kotona ja katon, kun elämä menee ohi. Tai oikeammin suljen silmät siltä. Mulla on välillä aktiivisempia kausia, ja haluaisin siitä normaalitilan. Osin tää nössöys johtuu luonteesta, osin kasvatuksesta ja osin ehkä mun päänsisäisistä ongelmista (jännitys, ahdistus). Joka tapauksessa musta ois kivaa tavata ihmisiä ja ystävystyä niiden kanssa sen sijaan, että välttelen kaikenlaisia kontakteja mahdollisimman paljon. Olisi kiva, jos en miettisi liikaa voinko tehdä jotain yksin, vaan uskaltaisin mennä ja tehdä. Välillä mulla menee niin hyvin, että uskallankin, mutta välillä ihan yksinkertaiset tuhanteen kertaan toistetut asiat tuntuvat ylivoimaisilta. Yritän siis löytää keinoja olla vaipumatta sinne pimentoon.

Okei, noi on sellasia isompia tavoitteita. Noikin on liian isoja, nekin pitää pilkkoa pienemmiksi. Ajattelin panostaa ekaksi vain yhteen osioon, ettei homma mene liian vaikeaksi. Ekana pyrin saamaan liikuntaa mukaan elämään. Se on aina ollut mulle vaikeeta, mutta musta tuntuu, että tarviin sitä nyt eniten. Siinä siis maaliskuun tavoite.

Ekalle viikolle riittää tavoitteeksi 3 x 30 minuutin kävelylenkki. Siinä on ihan riittävästi savottaa näin aluksi. Se kun vaatii multa kropan liikuttamisen lisäksi myös työtä pään sisällä.


Kuva, kuten tulevatkin kuvat tässä blogissa, on itse ottamani.

Kommentit