Ryhmäviikko 3

Se ois tämäkin viikko lopuillaan taas! Tällä viikolla syöminen on tuntunut kauhean rasittavalta, tai jotenkin raskaalta. Jotenkin se jatkuva kyttääminen, että tulee varmasti lautasmallin mukaan ja syö tarpeeksi kasviksia ja tarpeeksi usein, tuntuu ahdistavalta. Tuntuu, että menee hirveästi aikaa siihen, että ajattelee syömistä. Eikä sen pitäisi olla niin. Siinä ryhmässä kommentoidaan herkästi just sitä, jos syö vaikka yhdenkin välipalan, jolta puuttuu kasvikset. Lisäksi oon saanut parannuskehoitusta siitäkin, kun jollain aamupalalla on ollut pelkkä hedelmä leivän lisäksi, muttei kasviksia. Täähän ei enää jatku kuin viikon, joten kauaa ei tarvi nipottaa, mutta mua vähän pelottaa, että se kääntyy itseään vastaan. Se mun "oma" ohjaaja, joka siis tietää tarkemmin mun taustaa ja tavoitteita, kyllä totesi, että syön tarpeeksi monipuolisesti ja kun oon sen ekan viikon jälkeen vaihtanut meetvurstin broileriin, niin ei oo mitään sanomista. Lisäksi se antoi mulle ohjeita miten kannattaa syödä, että ahmimistarve vähenee. Oon sitten pyrkinyt noudattamaan sitä ja jättämään liian nipottamisen pois, mutta sitten kun joku kommentoi, että mitäs jos vaihtaisit ton lakupötkön kurkunpalaan, niin mun oma pää kääntää sen ehkä vähän väärin. Tuntuu jotenkin siltä, että oon epäonnistunut ja on vaikea itsekään nähdä kokonaisuutta ja suhteuttaa sitä omaan tilanteeseen ja tavoitteisiin. En siis missään tapauksessa oo sitä mieltä, ettei saisi antaa palautetta, vaan oon ennemminkin huolissani omasta suhtautumisestani siihen.

Ei näin? Mutta kolme viikkoa sitten tuon lisäksi olisi ollut levy suklaata, sipsipussi ja jäätelöä ja varmaan vielä pakastepitsa ja limppariakin - ja kaikki mahdollisimman isossa koossa.
Mulle on aina ollut ongelmallista se, että tavoittelen täydellisyyttä ja jos en sitä saavuta, niin lyön koko touhun läskiksi. Kysehän ei nyt oo siitä, että söisin herkkuja välipalaksi joka päivä, ja vaikka söisin, niin sekään ei ois ongelma, jos määrä ois ok... Mutta silti mä ymmärrän, että niiden kommenttien tarkoitus on nimenomaan se, että tajuaisi mitä on tekemässä ja osaisi valita paremmin. Ehkä mulla vaan on jo liikaa tietoa syödä oikein ja ton ryhmän myötä myös toteutus onnistuu aika hyvin - omiin tavoitteisiin nähden tosi hyvin. Sitten kun mulle kommentoidaan itsestäänselvyyksiä, niin se ei tunnu kovin kivalta, koska toistaiseksi oon herkutellut tietoisesti enkä hetken mielijohteesta - mitä ei tietenkään kuvasta näe. Itse pitäisi ainakin tiedostaa kokonaisuus pidemmällä aikavälillä, eikä takertua yksittäiseen annokseen.

Mä oon julkisesti listannut tavoitteekseni lähinnä syömisen rytmittämisen ja herkkujen vähentämisen, en suinkaan sataprosenttista onnistumista jokaisella syömisen osa-alueella. Ateriarytmi on aika hyvä, muttei täydellinen. Herkkuja oon vähentänyt tosi paljon. En mä ois varmaan ilman tota ryhmää ostanut vain neljää pientä lakupatukkaa ja syönyt niistä vain kahta ja jättänyt seuraavat seuraavalle päivälle. Sen sijaan annoskokojen kommentoinnin oon kokenut hyödylliseksi. Siitä on ollut mulle apua, koska mulla ei oikein oo käsitystä normaalista annoksesta. Syön varmaan edelleen liian isoja annoksia, mutta pääosin oon jättänyt ainakin leivän pois lounaalta ja päivälliseltä - on sekin jo vähemmän. Aamupala mulla on myös pienentynyt. Toisaalta sitten pelottaa se, että leviääkö homma käsiin, kun se ryhmän tuoma paine syödä kunnolla loppuu? No ainakin kuvaamista voi jatkaa ja kyllähän se eri tavalla havainnollistaa sitä, että miten tulee syötyä.

Liian iso aamupala.
Vielä varaa pienentää.
Missä kasvikset?
Alkaa olla jo ok.

Mua kyllä vähän pelottaa ens viikko, tai oikeestaan koko kesä. Mulla alkaa torstaina työt, jee! Varmaan mä nyt vielä ens viikon saan syötyä pääosin ihan fiksusti, mutta se töiden aloittaminen tuo niin ison muutoksen päivärytmiin, että oon vähän hukassa. Sen lisäksi mä jännitän sitä aluksi niin paljon, että en varmaan saa edes mitään alas torstaina aamusella. Mulla on siis yli tunnin työmatka per suunta, minkä istun bussissa (ja yksi vaaranpaikka on kotiin tullessa bussin vaihto eli odottelu jätskikioskin vieressä). Se tarkoittaa sitä, että jos syön aamupalan kotona ennen lähtöä, joudun syömään jo ennen viittä ja mulla on nälkä jo töihin päästyäni. Töissä sitten varmaan on lounastauon lisäksi iltapäivällä kahvitauko, jolla mun pitäisi muistaa syödä tarpeeksi tukevasti, jotten sorru matkalla nälissäni mihinkään typerään. Ja kotona täytyy olla valmista ruokaa, ettei tarvitse kuin lämmittää. Tosin mulla ei ole mikroa, joten se lämmittäminen vie enemmän kuin viisi minuuttia... ja se on yks syy sille, miksi joskus tulee sorruttua siihen sipsipussiin, jolla kerkeää sammuttaa nälkänsä nopeammin kuin mitä ruuan saa lautaselle. Toi välipala on mulle vaikee! Miten syödä tarpeeksi tukevasti, mutta tarpeeksi vähän? Jos tauko on kahdelta ja mä olen kotona kuudelta, niin se neljä tuntiakin on aika pitkä aika välipalalla selvittäväksi. En oo ikinä keksinyt sellaista välipalaa, jolla välttäisin sen järkyttävän ison nälän ennen kuin pääsen kotiin.

Tää oli kyllä hyvää, mutta isosta annoksesta huolimatta ei riittäisi työpäivän kahvitauosta siihen asti, että pääsen kotiin ja saan ruuan laitettua.

Naurettiin eilen veljen kanssa, kun se hoki et haluaa köyhiä ritareita, niin mä sanoin, etten haluu pilata tätä, kun mulla on kahden herkuttoman päivän jälkeen laiha olo. :D Siis painan melkein sata kiloa ja voisin pudottaa painostani puolet ja olisin silti normaalipainoinen, niin siihen suhteutettuna tää "laiha olo" on ehkä vähän koomista... Sinänsä en edes yritä olla herkuitta, vaan ennemminkin vain syödä pienempiä määriä. En tavoittele sitäkään, että söisin oikeasti kohtuullisen määrän herkkuja, vaan mulle riittää tässä vaiheessa se, että syön vähemmän kuin ennen. Ja senhän mä saavutan jo sillä, että syön herkkuja neljänä päivänä viikossa seitsemän sijaan. Mutta on ne määrätkin tosiaan pienentyneet. Jätskilitran sijasta yksi yksittäispakattu jätski jne. Tällä viikolla herkut meni niin, että söin tiistaina daimtuutin, keskiviikkona kaksi lakua, samoin torstaina ja tänään sitten söin kaksi köyhää ritaria (vehnälesepaahtoleivästä) vadelmahillolla, viinimarjoilla ja kermavaahdolla. Että se siitä laihasta olosta. :P Mutta kun niitä alkoi tehdä mieli, kun tuo yks niistä puhui koko eilisen ja myös koko tän päivän. Ajattelin sitten, että parempi syödä se yks tai kaks (nälkä oli, niin söin kaks) kuin antaa himojen kasvaa niin isoiksi, ettei mikään riitä. En anna periksi jokaiselle mieliteolle, enkä osta herkkuja jokaisella kauppakäynnillä, mutta oon yrittänyt syödä niitä silloin kun kovasti tekee mieli. Ettei tule sellaista kieltomentaliteettia, joka on mulle ominaista ja johtaa jossain vaiheessa siihen, että lähtee lapasesta ja huolella.

Toteutunut liikunta: 4 x 20-30 min kehonhuoltojumppa,  2 x 15 min kävely, 4 x 30-40 min kävely, 1 x 1 h kävely. Tällä viikolla 10 minuutin päivätavoite täyttyi siis joka päivä reippaasti. :) Loppuillan taputtelen itseäni selkään ja nautin olostani. Tai siis väkerrän esseetä...

Kommentit

  1. Ymmärrän tuon että jatkuva ruuan kyttääminen, nipottaminen ja lautasmallin mukaan syöminen ahdistaa- niin se ahdistaa minuakin. Silti sorrun siihen samaan ruokakuplaan ja alan liikaa nipottamaan vaikka tiedän ettei se sovi mulle. Se buusti iskee ja haluaa niitä tuloksia äkkiä. Yritän nyt tehdä kunnolla asian kanssa töitä että löytäisin sen rennolla otteella syömisen - ja niitä muutoksia loppuelämäksi.
    Ymmärrän täysin ettei tuo kommentointi tunnu kivalta, tsemppiä siihen <3 Vaikka niillä varmasti on tarkoitus tukea ja auttaa muttei se silti kivaa oo.
    Minusta sun aamupalat ei näytä liian isoilta, noissa jossa lukee teksti että liian isoja:) Siinä on monta fiksua valintaa ja näyttävät herkullisilta.
    Hienoa että olet saanut herkkuja vähennettyä, onnea tästä <3
    Hurjasti olet jaksanut liikkua, hieno juttu!!
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo rento ote on niin ärsyttävän hankalaa toteuttaa! Vaikka ihan hyvin tietää, että se olisi kaikin puolin fiksua, niin käytännössä sitä vaan haluaa nopeampia muutoksia ja laihtua äkkiä. Kun saiskin mielensä muutettua, mutta kun ei! Pitää vain yrittää sitkeästi, niin ehkä se siitä. :) Tsemppiä sullekin siihen!
      Kiitos :) joo, en mä siitä mieltäni pahoittanut, mutta kun yritän taistella sitä laihdutusajatusta vastaan, niin sit tommoset kommentit taas niksauttaa mun aivot just siihen laihdutusmoodiin...

      No siis noi kuvatekstit on niistä kommenteista mitä oon saanut :) Tokihan se oikea annoskoko riippuu esim. pituudesta ja paljon siitä, miten liikkuvainen on ja kun mä siellä esittelin itseni täytenä sohvaperunana, niin tottakai ne kommentoi sen mukaan.
      Yllättävän riittävä toi pieninkin aamupala on, etenkin kun oon vaan kotona. Mutta ei se sit riitä, jos pitää oikeasti jaksaa useampi tunti.
      Oon kyllä ite aika yllättynyt sekä herkkujen että liikunnan määrästä! :D nythän se taas menee vaikeammaksi, kun ei voi rytmittää elämäänsä niin kuin haluaa, vaan työt määrittää elämää.

      Kiitos kommentista, tulin siitä hyvälle tuulelle <3 :)

      Poista
    2. Kiva että tulit hyvälle tuulelle :)
      Ihailen noita sun kasvisten, hedelmien ym jokaisella aterialla. Ruokasi näyttävät ihanan värikkäiltä :)

      Poista
    3. Siinä sitä onkin tavoitetta, ei ihan näytä annokset enää tolta... Värikkäät annokset kyllä näyttää hyvältä! :)

      Poista

Lähetä kommentti