Harrastuksista

Tän postauksen piti olla jotain elämäntapamuutokseen liittyvää, mutta mun elämä on nyt sellaisessa - onneksi tällä kertaa positiivisessa - myllerryksessä, että mun on vaikea pysyä perässä, joten kirjoitanpa sitten harrastuksista. Tavallaan tääkin liittyy elämäntapamuutokseen, jos sen näkee laajemmin kuin vain laihduttamisena. Itse ainakin pyrin nimenomaan elämän laadun parantamiseen ja uskon, että harrastuksilla on siinä paikkansa.

Mä en ole koskaan harrastanut mitään pitkäjänteisesti, vaikka jotain juttuja olenkin kokeillut ja nyt olen alkanut kaivata jotain mukavaa harrastusta. Oikeastaan on jo pitemmän aikaa tuntunut siltä, että joku harrastus olisi mukava aloittaa, mutta pitkä matka joka paikkaan yhdistettynä opiskelijabudjettiin on hillinnyt intoa. Kai sitä elämässä olisi hyvä olla muutakin sisältöä kuin työ. Mulla ei oikein ole mitään intohimoa, enemminkin on pitkä listä asioita, joista en ainakaan pidä. :D  En tiedä onko aikuisiällä harrastuksen aloittaminen vaikeampaa vai onko mulla vaan mielikuvitus hävinnyt jonnekin, kun pää lyö tyhjää, enkä oikein keksi mitään?

Liikuntaharrastuksista en nyt edes haaveile lonkkani takia, vaikka tahtoisinkin olla liikunnallisempi. Harrastustasolla etsin kuitenkin ainakin tällä hetkellä jotain muuta, jotain sellaista, jolla on oikeasti potentiaalia jäädä pysyväksi tai edes pitkäaikaiseksi osaksi elämääni. Jotain sellaista, joka on minusta mukavaa ja josta nautin myös sillä hetkellä, kun sitä teen. Jotain sellaista, jonka parissa pääsen irtautumaan arjesta ja niin sanotusti nollaamaan. Ja kuitenkin se voisi olla jotain sellaista, jota ei tarvitsisi tehdä yksin. Jollekin se on liikunta, minulle se on jotain muuta.

Mitä muuta se sitten voisi olla? Toisaalta haluaisin tehdä jotain käsilläni, koska käsillä tekeminen on terapeuttista. Mutta kun minä en kestä arvostelua, enkä siksi halua edes kokeilla mitään, missä lopputulosta arvioidaan tai ylipäätänsä joku muu sen näkee. Käsitöihin minun kärsivällisyyteni ei riitä. Eikä minulla ole mielenkiintoakaan käsitöihin. Sama koskee piirtämistä ja musiikkia yms. Olin jo lapsena niissä sysipaska, enkä ole millään tasolla kiinnostunut mistään, missä täytyisi olla jotenkin taiteellinen. Tämän takia leipominenkaan ei oikeastaan tuota mulle enää iloa.

Varmaan pitkäaikaisimmat harrastukseni ovat olleet lukeminen ja kirjoittaminen. Lukenut olen siitä asti, kun opin lukemaan. Olin ahkera kirjastossa kävijä lapsena ja vielä lukioikäisenäkin. Täällä en ole koskaan oppinut käyttämään kirjastoa vapaa-ajalla, vaan se liittyy vahvasti opiskeluun. Lukeminen on yliopisto-opintojen myötä jäänyt todella vähäiseksi, kun en tenttiinluvun ja tutkimuskirjallisuuden kahlaamisen päälle ole enää jaksanut lukea huvikseni. Tavallaan opiskelu vei lukemisesta ilon, mutta vasta yliopistoaikana. Sitä ennen luin koulukirjojen päälle muutakin ja paljon luinkin. Tosin koulukirjoja taisin lukea aika vähän, enkä voi väittää yliopistossakaan olleeni mikään ahkerin opiskelija. Kirjoittaminen taas jäi kuvioista joskus lukioaikoina. Totesin, ettei minusta kirjailijaa tule ja olen tainnut tuhota kaikki silloin kirjoittelemani novellit. Ehkä ihan hyvä niin. :D Lukeminen on kyllä sellainen juttu, että se varmasti palaa elämääni, kunhan saan gradun käsistäni! Kirjaan uppoutuminen on ihan parasta!

Muutama ostettu/lahjaksi saatu kirja ois jonossa, osa vuodelta nakki... eikä tässä ole edes kaikki! :D

Tällä hetkellä ainoa potentiaalinen harrastus, minkä keksin, on kieltenopiskelu. Haluaisin opiskella italiaa ja kerrata saksaa ja ruotsia. Mielestäni kieltenopiskelu on mukavaa. Jotenkin se, kun oppii jotain uutta, on tosi palkitsevaa ja minä nautin siitä. Samalla se vaatii kokonaisvaltaista uppoutumista, mikä irrottaa hetkeksi kaikesta muusta ja on sen takia palauttavaa, vaikka joskus raskastakin. Ongelmaksi tulee se, että kieltenopiskelu kansalaisopistossa tai vastaavassa on aivan törkeän kallista. Ainakin täällä... En mä pysty alkuvuodesta irrottamaan muutamaa satasta parin kielikurssin takia. Yliopistolla voisin ehkä italian kurssin suorittaa, mutta se pitäisi tehdä itseopiskeluna ja käydä kuitenkin tenttimässä täällä... ja sitten siitä jäisi pois se sosiaalinen kontakti ja puhumisen harjoittelu kokonaan. En minä kielikurssilta ystäviä etsi, mutta olisi kiva, jos en ihan mökkihöperöityisi. :D Olen siis muuttamassa toiselle paikkakunnalle, mistä en tunne ketään, ja sen takia tällaiset pohdinnat ovat ajankohtaisia juuri nyt.

Ja toisaalta, mistä niitä ystäviä aikuisiällä saa? Voi käydä elämä pitkäksi, jos ei asuinpaikkakunnalla ole yhtään kaveria, jonka kanssa välillä voisi kahvitella, käydä elokuvissa tai shoppailla.

Koska mulla kerran menee elämä uusiksi, niin tähän väliin olisi hyvä aloittaa joku uusi harrastuskin. Tästä blogista ei monikaan tiedä, kun en ole tätä minnekään ilmoitellut, mutta te jotka tiedätte, ehdottakaa minulle harrastuksia! Mielellään halpoja :P En lupaa kokeilla niitä, mutta lupaan harkita! Mitä te itse harrastatte?