Kartan kanssa perille?

Mie innostuin eilen, kun HeiLauta elämää -blogissa oli juttua unelmakartasta. Googlettelin sitten sitä vähän ja kirjoittelin itselleni sellaisen. Mulla ei nyt mitään lehtiä ole, eikä mainoksiakaan tule, joten piti ihan kynällä ja paperilla toteuttaa, mutta en koe itseäni kauhean visuaaliseksi muutenkaan, joten kai se näinkin toimii. Tein kyllä siitä myös yksinkertaisen kuvakollaasin pixabaysta löytyneillä kuvilla ja laitoin sen tietokoneeni taustakuvaksi. Täten se vilahtaa näköpiirissäni päivittäin, vaikkei karttamuodossa olekaan. :)

En osannut käyttää tähän kauheasti aikaa, vaan halusin tehdä sellaisen, etten itse rajoita omia haaveitani. Mulla kun on tapana järkeillä vähän liikaa. Tällaisissakin haluaisin rajata automaattisesti pois kaikki "mahdottomat", ja arvatkaas kuin paljon unelmia silloin jää jäljelle? Oon lopputulokseen aika tyytyväinen ja kaikki kartalle päätyneet asiat ovat sellaisia, jotka oikeasti haluan elämääni. Ei ne mitään pakkomielteitä ole, mutta joka tapauksessa tärkeitä asioita. Vieläkin siitä jäi pois asioita, mutta niin se vain on, että aina ei ole valmis edes haaveilemaan kaikesta. Tähänkin kartalle päätyi sellaisia asioita, joita en vuosi sitten olisi myöntänyt edes itselleni kaipaavani, saati sitten että olisin kirjoittanut ne paperille tai sanonut ääneen. 

Eniten minua kuitenkin yllätti se, ettei laihtuminen päätynyt paperille ollenkaan. Kun olin mielestäni valmis, katselin karttaa ja ihmettelin, että mitenkäs se laihtuminen loistaa poissaolollaan, kun kuitenkin olen läski ja tyytymätön siihen? Luultavasti vastaus on siinä, että voin hyvin. En vaihtaisi tämän hetkistä henkistä hyvinvointiani siihen tilaan missä olin 66-kiloisena. Silloin olin aika hajalla, vaikka olin hoikempi kuin koskaan aikuisiälläni. Nyt olen mielestäni paljon mukavampi ja tasapainoisempi - ja ennen kaikkea onnellisempi. Ja jopa nätimpi. Jostain syystä en enää katso peiliin inhoten allejani tai maharöllykkääni tai järkyttävän isoja reisiäni. En kiinnitä huomiota kaksoisleukaan tai aknearpiin. Nyt kun katson peiliin, näen useimmiten vain hymyilevän suun ja onnea säteilevät silmät. Näytän mielestäni siltä, että minulla on hyvä olla. Ja niin minulla onkin.

Lopulta päädyin kuitenkin lisäämään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kartalleni ja sen alle sitten vielä terveellisemmät elämäntavat. Osa kartalle päätyneistä haaveista tai tavoitteista ovat sellaisia, jotka tavallaan kuuluvat kokonaisen valtaisen hyvinvoinnin alle, mutta jotka jotenkin miellän omiksi kokonaisuuksikseen. Sen sijaan terveelliset elämäntavat tarkoittavat mulle käytännössä nukkumista, liikkumista ja syömistä. Koska en halua esimerkiksi syömisen hallitsevan elämääni, pidän sen mieluummin pienenä osana jotain muuta tavoitetta kuin itsenäisenä tavoitteena. Sen sijaan esimerkiksi "uusi harrastus" on ihan itsenäinen tavoite, vaikka uskonkin, että se lisäisi kokonaisvaltaista hyvinvointiani.

Riippumatta siitä miten tyytyväinen olen itseeni tällä hetkellä, tiedostan elämäntapojeni olevan haitallista itselleni. Minulla on nyt pienen pieni ajatus siitä, miten lähteä tätä syömisongelmaa ratkaisemaan, mutta sen aika ei ole vielä. Ensi vuoteen on vielä pari viikkoa ja aion loppuvuoden panikoida ja kiirehtiä ja toivottavasti myös rentoutua vähän. Mitä syömisongelmiini tuleen, niin ainakaan en enää koe, ettei minun kannattaisi edes yrittää mitään. Toivon, että pystyn muuttamaan elämääni kaikin tavoin paremmaksi, askel kerrallaan. Siinä rytäkässä syöminen on vain yksi osa-alue. Jos koen, etten pitemmälläkään aikavälillä saa itse mitään aikaiseksi, niin sitten lupaan itselleni, että haen apua. Mutta sitä ennen yritän itse.

Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi, mutta tänä vuonna ei ole ollut oikea aika elämäntaparempalle. Toki olisin voinut syödä vähemmän herkkuja ja plaaplaa, mutta enpä muista, että olisin pitkään aikaan nauttinut elämästäni yhtä paljon kuin tänä vuonna. On tässä ollut paljon stressiä, huolta ja vastoinkäymisiäkin, mutta päällimmäinen fiilis on silti hyvä. Tiedän, ettei laihtuminen tuo onnea, mutta tiedän myös sen, että hoikempana jaksaisin paremmin ja moni asia olisi helpompaa. On siis ihan loogista haluta pienempää ja kevyempää kroppaa, mutta jos sen hintana on mielenterveys, niin siinä ei olekaan enää mitään järkeä.

En osaa sanoa mitään aikataulua, missä näiden asioiden tulisi tapahtua, koska elämä on arvaamatonta. Ennemminkin koen niin, että nyt uskallan toivoa itselleni hyvää ja olen myös valmis tekemään asioita saavuttaakseni edes jonkun unelman oikeasti. Puolen vuoden päästä unelmani voivat olla erilaisia kuin nyt. En tiedä mikä tän unelmakartan oikea pointti on, mutta mulle se on ehkä enimmäkseen vain keino sanoa unelmat ääneen ja ottaa sillä tavalla askel kohti niiden toteuttamista. Ei tällaista määrää asioita tehdä kerralla ja useimmat näistä vaativat paljon aikaa toteutuakseen - ei esimerkiksi vierasta kieltä opita päivässä. Se, että edes alkaa opiskella jotain kieltä kuitenkin vie lähemmäs sitä päivää, jolloin osaa sitä kieltä. Kaikki ei myöskään ole itsestä kiinni eivätkä kaikki unelmat toteudu, vaikka parhaansa tekisi. Saa nähdä mitä mitkä näistä minun unelmistani toteutuvat ja milloin. :)