Hyvinvointia metsästämässä

Hyppäsin hyvinvointihaasteeseen mukaan vähän jälkijunassa, mutta siitä huolimatta yritin toteuttaa sitä edes parina päivänä viime viikolla. Päätin rentoutua. Tein itselleni pari erilaista jalkahoitoa. Ensimmäinen koostui kuorinnasta ja kosteutuksesta, toinen jalkakylvystä Kuolleenmeren suoloilla höystettynä, raspaamisesta ja kosteutuksesta. Muutenkin pyrin rasvaamaan jalkojani joka päivä, koska ne ovat järkyttävän kuivat. Olin helmikuussa ulkomailla ja siellä tuli käveltyä paljon samoilla kengillä ja jalkani ovat nyt ihan karmeassa kunnossa. Lisäksi hotellin sisätiloissa käyttämäni kovaa muovia olevat läpyskät aiheuttivat kovettumat jalan sivuille, kun joku kohta painoi. En tiedä riittääkö rasvaus, mutta ainakin kantapäät tuntuvat vähän pehmeämmiltä. Raspaamista ei ilmeisesti edes suositella enää nykyisin, mutta itte oon kokenut sen avuliaaksi. Tosin en niinkään tuota perinteistä halpisraspilla tehtynä, vaan semmosella pattereilla toimivalla useamman kympin maksavalla vehkeellä tehtynä. Sillä saa oikeasti sitä kovaa, paksua ihoa pois, mikä on mulle tärkeetä, kun mä oon tosi laiska huolehtimaan jaloistani, joten ne on yleensä ihan hirveässä kunnossa siinä vaiheessa kun alan raspaamista harkita. Yritän muistaa panostaa niihin enemmän. Tosin kuivat kantapäät on kätevät, jos kutittaa esim jalkapohjaa, niin saa helposti raavittua... :D 

Kamalat jalkani Eilatissa :)

Lisäksi oon vähän pohdiskellut omaa henkistä hyvinvointiani ja siihen liittyviä haasteita. Mulla on ollut monella tapaa stressaava vuosi. Oon aiemmin vaikeassa elämäntilanteessa "hajonnut" kokonaan pitkäksi aikaa ja ehkä siitä viisastuneena olen nyt jättänyt opiskelut suosiolla sivuun. Mulla ei vaan ois riittänyt rahkeet siihen. Sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että nyt niitä tekemättömiä asioita sitten pitää kuroa kiinni lyhyessä ajassa tai joudun pulaan. Eli stressi jatkuu. No, oon nyt onnistunut välttämään pahimman varmaan juuri sillä, että oon antanut itseni olla tekemättä asioita. En esimerkiksi ole pakottanut itseäni syömään vähemmän tai edes luopumaan tunnesyömisestä, vaikka tiedän että se olisi hyväksi. En mene lenkille, jos se aiheuttaa ahdistusta tai tuntuu menevän suorittamiseksi. Olen pyrkinyt karsimaan kaiken stressin mikä mahdollista, koska vain siten saan pidettyä itseni toimintakykyisenä ja tehtyä oikeasti pakolliset asiat. Tällä tavalla aion jatkaakin sinne asti, kunnes helpottaa. Vaikka se tarkoittaakin, etten todennäköisesti laihdu yhtään ja voi jopa olla, että lihon. Mä en kuitenkaan laihduta henkisen hyvinvointini tai opiskelujen kustannuksella. Oon sen kerran tehnyt ja varmaan maksan siitä vieläkin jollain tavalla. Vaikka mä haluan laihtua, mä annan itselleni anteeksi, jos tää elämäntilanne tekee siitä mulle liian haastavaa. Ja siltikin mä yritän tehdä edes jonkun paremman valinnan päivässä. Oli se sitten sipsipussin jättäminen kauppaan tai kasvisten lisääminen ruokaan.

Tällä viikolla on tarkoitus tehdä kehonhuoltojumppaa ainakin kerran, koska en tiedä pystynkö useampaan. Ekalla laihdutuskerralla tein sitä kuusi ekaa viikkoa joka päivä ja tyypit luuli ensimmäisen kuuden miinuskilon jälkeen, että ois lähtenyt yli kymmenen kiloa. Sillä siis oikeasti lähtee senttejä, sen kertoi mittanauhakin. Mulla on kuitenkin jumppaamisen kanssa se ongelma, etten voi tehdä sitä muualla kuin kotona yksin ollessani. Luulis siis olevan ihan helppoa, kun olen kotona yksin suunnilleen aina. Mutta ei se ole, kun mulla on niin vähän tilaa, että joudun ensin raivaamaan itseni kokoisen tilan lattialta... Ja sit oon vielä laiska ja kirjaimellisesti jopa tiskaaminen, jota inhoan, menee jumppaamisen ohi siinä vaiheessa, kun oikeasti pitäisi jumpata. Mutta siis, olen taas lähdössä reissuun joko jo huomenna keskiviikkona tai sitten vasta maanantaina, ja reissussa ollessa en vain osaa jumpata. Mua jotenkin ahdistaa se, että joku muu näkisi. Vaikka ne on perheenjäseniä eikä niitä kiinnosta, niin silti. Tän takia en ikinä ole pitänyt ryhmäliikunnasta. En tiedä mistä se tulee, liekö koululiikuntatraumat syynä tähänkin. Toisaalta reissussa on myös niin hektistä, ettei siellä edes jouda jumppailemaan... Ja se hektisyys vaikeuttaa myös muuten tätä hyvinvointihaasteen toteuttamista.