Lisää kasviksia

Oon tässä nyt ensimmäisen kuukauden aikana tullut siihen tulokseen, että syömisen suhteen mun isoimmat ongelmat ovat annoskoko ja herkkujen määrä. Mulla ei kuitenkaan nyt riitä rahkeet annoskokojen kyttäämiseen, joten ajattelin vain lisätä kasviksia. Jossain vaiheessa sen pitäis vähentää muuta syömistä. Mulla ei ole mitään tarkkaa määrää, mikä pitäisi syödä, koska en jaksa ruuan punnitsemista. Ajattelin nyt alkuun mennä vain niin, että jos syön yleensä kasviksia yhdellä aterialla päivässä, pyrin tästä lähtien syömään niitä vähintään kahdella. Hedelmiä en siis tähän laske. 

Tän viikon ruokailut ovat koostuneet maanantain yhdeksän tunnin junamatkasta huolimatta pääosin ihan fiksusti. Tai siis... Ensin söin kolme päivää lohisalaattia ja tänään sitten falafeliä ja couscousia sekä tuoreita vihanneksia. Bongasin kaupassa pakastealtaasta tota falafelia, ja koska pidän siitä, päätin kokeilla. Mulla on kuitenkin kasvisruuan suhteen sellainen ongelma, että tarvitsen siihen kylkeen jonkun usein kermaviilipohjaisen kastikkeen. Falafel, kuten muutkin kasvispihvit/pyörykät ovat sen verran kuivakkaa tavaraa, että ei ne pelkälteen oikein maistu. Ja sitten kun sitä kermaviili/jogurttikastiketta on, niin sitä tulee kanssa mätettyä ihan liikaa. Eli en minä saa kevennettyä yhtään, vaikka lihansyöntiä vähentäisinkin. Sama se on tietenkin salaattien kanssa. Salaatti on itsessään niin mitäänsanomattoman makuista, että siihen tulee lätkittyä jotain kastiketta ja hupsista keikkaa lusikallisessa kastiketta on yhtä paljon kaloreita kuin koko salaatissa...

Mä oon aikanaan syönyt ruokaa sillä mentaliteetilla, että se on vain polttoainetta eikä sen tarvitse maistua hyvältä. Nyt en enää siihen ala, koska se tekee elämästä kurjaa. Mä en halua enää ikinä syödä mitään mautonta mössöä vain siksi, että se on "fiksua". Mulla menee tää touhu aina överiksi suuntaan tai toiseen. Yritän päästä jonnekin välimaastoon, jossa ruoka voisi olla hyvää, mutta osaisin syödä sitä normaalin määrän.

Toinen juttu, minkä eka kuukausi opetti, on se, ettei tollaiset liikuntatavoitteet edelleenkään toimi mulle. Enkä oikein tiedä mikä mulle toimisi liikunnan lisäämiseksi. Luultavasti ongelma on siinä, että en tykkää kävelystä. En ainakaan täällä, missä asun. Se vain on liian tylsää. Liikunta, josta pitäisin, on lonkan takia minulle mahdotonta. Sitten taas liikunta, jota pystyisin lonkasta huolimatta harrastamaan, on lajista riippumatta jäätävän tylsää tai jotenkin muuten vastenmielistä. Voisinhan minä esimerkiksi uida, mutta arvatkaa miten paljon minua ällöttää uima-altaat? Lisäksi vieläpä asun sellaisessa kolkassa Suomea, ettei täällä ole järviä lähimaillakaan eikä minkään valtakunnan uimarantoja siedettävän matkan päässä minusta eli ei se kesälläkään onnistu. Kotijumpasta en ole koskaan onnistunut innostumaan pitemmäksi aikaa, mutta varmaan pitää sitä kokeilla seuraavaksi. Sinänsä mulle ois ihan sama mitä liikuntaa harrastaisin, kunhan jotain tulisi tehtyä. Mutta sitten taas se, ettei sinänsä ole tavoitteita, vie vähäistäkin motivaatiota pois...

Kaiken pohjalla on vielä mun elämän pirstaleisuus tällä hetkellä. Jotenkin annan tulevan torpetoida tämän hetken. Kun tiedän, että esim. viikon päästä lähden reissuun, en tee tällä viikolla mitään fiksua, koska en kuitenkaan pysty jatkamaan sitä seuraavalla. Ja tämä ajatustapahan on ihan syvältä ja se pitää saada muutettua. Tää on joka tapauksessa hankala aika tehdä muutoksia, mutta kuten aiemmin sanoin, ei se aika odottelulla paremmaksi muutu. Eli edelleen yritän pikkuasia kerrallaan saada junaa raiteilleen, jotta jossain vaiheessa pääsisin taas eteenpäinkin. :)