Tekstit

Tavoitteita

Kuva
Tavoitteita pitää olla. Ja niiden pitää olla konkreettisia. Ja jotta homma on mielekästä, tulee olla sekä pitkän että lyhyen tähtäimen tavoitteita. Minulla on suuria haaveita, ainakin elämäntapamuutoksen suhteen. Nyt opettelen mieltämään ne tavoitteina, että oikeasti tekisin asioita niiden saavuttamiseksi. Opettelen myös ymmärtämään, että painonpuotus ja sen pitäminen poissa tarkoittaa sitä, että muutoksien on oltava pysyviä. Minun täytyy luopua sohvaperunailusta lopullisesti enkä voi palata herkkupitoiseen ruokavalioon enää ikinä. Mutta luopuminen ei välttämättä ole huono asia, vaan saan tilalle jotain parempaa. Jos palaan joskus takaisin tämänhetkiseen, niin minun on turha aloittaakaan muutoksien tekemistä. Vähemmällä vaivalla ja harmilla pääsen, jos vain jatkan nyt niin kuin tähän asti. Mutta kun en halua. Minä haluan muuttua. Helppoa se ei tule olemaan, mutta onhan mulla loppuelämä aikaa. Isoin tavoite on tietenkin normaalipainon saavuttaminen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnist
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusi alku

Kuva
Olen tässä viikonlopun ajan miettinyt, että jotain tarttis tehrä. Olen elänyt viimeisen vuoden tai kaksi tai kolme jonkunlaisessa horroksessa. Lihonut lihomistani, todennut asian, ehkä harmitellut vähän, mutten oikeasti ole oikeastaan edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Onhan tässäkin blogissa nähtävissä joitain puolivillaisia lupauksia tehdä muutoksia, mutta jotenkin se on aina kosahtanut. Miksi? En tiedä. Ehkä en ole ollut valmis. Ehkä elämäntilanteeni on ollut tarpeeksi haastava muutenkin. Ehkä olen vain ollut henkisesti liian väsynyt. Ehkä ei ole vain kiinnostanut. Ehkä kaikkea tätä. Se, mikä minut nyt sitten herätti todellisuuteen, on selkäni. Olen nyt toista kertaa selän takia sairauslomalla. Eikä näillä saikuilla ole kuin reilut kolmisen kuukautta väliä. Kipu ei ole kokonaan hellittänyt, vaan olen syönyt särkylääkettä koko ajan, nyt siis noin neljän kuukauden ajan. Röntgenkuvissa selvisi lievä skolioosi, muttei mitään mikä selittäisi kivut. Fysioterapeutti diagnosoi sen pir
3 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko

Kuva
Olenpas minä ollut kauan kirjoittamatta tänne! Ei ole ollut tarkoitus pitää taukoa, mutta elämä on näköjään vienyt mehut. En oikein jaksa kuin nukkua töiden päälle ja siihenhän on tultava muutos. Okei, elämä on nyt ollut sen verran "rikkinäistä", ettei mikään ihmekään, että väsyttää. Tarkoitan sitä, että olen viikot töissä, viikonlopun reissussa tai sitten joku on täällä, siitä tulee univelkaa, jota en saa viikolla kuitattua, saatan nukkua yhden viikonlopun jos hyvin käy ja sama rumba jatkuu. Nyt sen pitäisi kyllä rauhoittua. Kivahan se on perhettä nähdä, mutta univelka ei enää nykyisin sovi mulle ollenkaan. Mua on nyt alkanut vaivata tää mun lihavuus ihan eri tavalla kuin ennen. En tiedä johtuuko se siitä, että kaikki mun kaverit on ok-painoisia tai suorastaan laihoja, vai siitä, että katselin tuossa kuvia ajalta, jolloin itse olin ok-painoinen. Näytinpä pieneltä! Siihen aikaan juoksin, nyt en pystyisi juoksemaan vaikka kunto olisi hyvä ja painoa vähemmän. Joten eri tav
4 kommenttia
Lue lisää

Olen löytänyt itsestäni hymyn

Kuva
Edellisestä postauksesta on kulunut melkein kaksi kuukautta. Tauko ei ole ollut suunniteltu, mutta en ole siitä kyllä stressanutkaan. Elämä on tällä hetkellä hyvin pitkälti työpainoitteista ja vapaalla sitten pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Jaksan tehdä ruokaa kerran viikossa ja syön sitä sitten viikon ja kaivan vielä myöhemminkin pakastimesta muutaman annoksen tarvittaessa. Se on kätevää esim. nyt, kun olen taas saikulla flunssan takia enkä jaksa laittaa ruokaa, vaikka aikaa olisi, niin pakastimesta saa jotain pakastimelta maistuvaa mössöä. Elämäntaparempalle laihdutusmielessä ei kuulu mitään. Olen sairastellut melkein kaksi kuukautta putkeen (nyt olen kolmatta kertaa kuumeessa, koko ajan on ollut köhä ja nuha) ja olen ollut tosi väsynyt. En saa nukuttua viikolla tarpeeksi ja se sitten kostautuu viikonloppuisin. Toisaalta minulla on nykyisin vapaa-ajan tekemistä, varmaan osittain siksi, että opiskeluaikaan verrattuna vapaa-aika on selkeämmin rajattua. On työaika ja sitten on vapaa-a
2 kommenttia
Lue lisää

Aktiivisempi arki

Kuva
Mä tykkään suunnitella asioita. Niiden suunnitelmien toteuttamisessa en kuitenkaan ole hyvä. Varmaan lähinnä siksi, että suunnitteleminen on kivaa, mutta suunniteltujen asioiden tekeminen suunnitellussa aikataulussa ei. Nyt, kun flunssa iski kunnolla minuunkin, niin täällä peiton alla on aikaa suunnitella kaikenlaista. Mieli tekisi suunnitella töitä (perhana, kun on työpuhelin ja työläppäri kotona - vaikeuttaa muuten töistä irrottautumista ihan sairaasti!), mutta ehkä mun flunssa-aivoilla ei kannata siihen ryhtyä. Eikä muutenkaan saikulla, koska jos alan jo nyt venyttää rajojani (mun pitää pakottaa itseni olemaan vastaamatta työsähköposteihin), oon kohta stressistä työkyvytön, kun en ikinä pääse rentoutumaan. Työaika on töitä varten, vapaa-aika muita juttua varten. Saikku taas on tervehtymistä varten, eikä töitten stressaaminen varmasti siinä auta. Meinasin itse asiassa kirjoittaa siitä, että miksi kirjoitan tätä blogia, kun vain lihon? Jotenkin alkoi tuntua vähän hassulta kirjoit
3 kommenttia
Lue lisää

Ruokakuvia piti olla

Kuva
Ei se oikein ottanut tulta alleen tuo aterioiden kuvaaminen. En vain muistanut! Toki kuvasin joka päivä jotain, mutta en jokaista ateriaa. Toisaalta esimerkiksi aamupala oli neljänä päivänä tismalleen sama, samoin eväänä töissä oli samanlainen annos kanamakaronilaatikkoa. Välipalasta ei ole yhtään kuvaa! Ei käynyt mielen vieressäkään töissä kuvata jugurttipurkkia (useimmiten valion lohkeava), mutta jospa seuraavalla viikolla muistaisin esimerkiksi aamulla lähtiessäni kuvata, mitä otan mukaan. Meillä ei toistaiseksi ole ollut mitään kahvileipiä tms. töissä, joten ei ole sellaisia tullut syötyä, vaan töissä olen syönyt vain sitä, mitä olen itse sinne vienyt. Paitsi... maanantaina kävin lähikaupassa kotiin tullessani ja törmäsin pirkan vadelma-lakritsikermajäätelöön ja koska rakastan vadelmajäätelöä ja lakritsijäätelöä, niin tulihan sitä sitten kokeiltua. Eihän se oikein miltään maistu, liekö syy flunssassa vai pirkkalaadussa? Maanantaina söin sitä gradun viimeistelyn lomassa kolmann
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ensimmäinen askel

Kuva
Kirjoitin joskus joulukuussa, että minulla on pieni ajatus siitä, miten lähteä syömistäni korjaamaan. Siirsin sen kuitenkin syrjään, koska oli muuttohässäkkä ja joulu ja kaikkea muuta päällä yhtä aikaa. Nyt alkaa hässäkkä helpottaa, kotia pitää vielä laittaa, mutta enää ei ole sellainen olo, että pitää olla kolmessa paikassa yhtä aikaa ja kulkea kahden paikkakunnan väliä jatkuvasti. Joten tänään alan tehdä asioita laihtuakseni. Tosin en enää muista mikä se hieno ajatukseni oli... En edelleenkään halua laihduttaa sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä syö mitään, mistä en pidä, mutta jotain on tehtävä. Pyrin siis saamaan ruokarytmin kuntoon ja lisättyä kasviksia. Tähän otan avuksi ruokapäiväkirjan kuvamuodossa. Eli kuvaan syömiseni. Ihan kaikki. Myös ne megapussit sipsejä ja jätskilitrat. Enkä aio tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka syömiseni onkin välillä ihan poskellaan. Minusta vain tuntuu, että kuvaaminen auttaa hahmottamaan mitä syö ja miten paljon. Ja kuvasta näkee onko annoks
Lähetä kommentti
Lue lisää