Uusi alku

Olen tässä viikonlopun ajan miettinyt, että jotain tarttis tehrä. Olen elänyt viimeisen vuoden tai kaksi tai kolme jonkunlaisessa horroksessa. Lihonut lihomistani, todennut asian, ehkä harmitellut vähän, mutten oikeasti ole oikeastaan edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Onhan tässäkin blogissa nähtävissä joitain puolivillaisia lupauksia tehdä muutoksia, mutta jotenkin se on aina kosahtanut. Miksi? En tiedä. Ehkä en ole ollut valmis. Ehkä elämäntilanteeni on ollut tarpeeksi haastava muutenkin. Ehkä olen vain ollut henkisesti liian väsynyt. Ehkä ei ole vain kiinnostanut. Ehkä kaikkea tätä.

Se, mikä minut nyt sitten herätti todellisuuteen, on selkäni. Olen nyt toista kertaa selän takia sairauslomalla. Eikä näillä saikuilla ole kuin reilut kolmisen kuukautta väliä. Kipu ei ole kokonaan hellittänyt, vaan olen syönyt särkylääkettä koko ajan, nyt siis noin neljän kuukauden ajan. Röntgenkuvissa selvisi lievä skolioosi, muttei mitään mikä selittäisi kivut. Fysioterapeutti diagnosoi sen piriformissyndroomaksi, jonka pitäisi liikunnalla helpottaa. No, tehtyäni fyssarin käskemää jumppaa kolme kuukautta päivittäin, paheni vaiva taas sen verran, ettei minua särkylääkkeilläkään saatu työkykyiseksi. Vaikea sitä on mitään työtä tehdä, kun ei voi istua eikä seistä eikä edes kävellä normaalisti. Syön kolmea eri särkylääkettä ja lihasrelaksantteja. Olen mielestäni aika nuori, en ole vielä edes kolmeakymmentä. En todellakaan halua aloittaa tällaista lääkkeiden syöntiä jo nyt. Minun geeneilläni aikamoinen lääkekoktaili on edessä kuitenkin, mutta ei pliis vielä.

En tiedä pystynkö vaikuttamaan selkäongelmiini laihduttamalla, ainakaan yksikään neljästä lääkäristä ei ole sitä sanonut. Mikä on hämmentävää, koska minun pitäisi puolittaa elopainoni enkä välttämättä siltikään olisi normaalipainoinen. Itse kuitenkin ajattelen asian niin, että kun kerran selkärankani on kierossa, kroppani on väärässä asennossa, mikä aiheuttaa rasituksen vääriin kohtiin. Hävettävän heikot lihakset pahentavat ongelmaa ja kun siihen lisää vielä kaksinkertaisen painon normaaliin verrattuna, niin ihme olisi, jos ongelmia ei olisi.

Minulla on elämäntapamuutoksen suhteen ollut viimeiset vuodet sellainen ongelma, että pelkään sen seurauksia. Ja pelkään myös sitä, etten jaksa tehdä pysyviä muutoksia. Yritin kerran ja laihduin, mutta olen lihonut melkein kolminkertaisesti sen mitä laihduin, joten pieleen meni. Vaikka sekin alkoi hyvin. Matkalla mielenterveys horjui, kroppa hajosi ja lopulta syömiseni taisi muistuttaa enemmän ortoreksista kuin terveellistä monipuolista ruokavaliota. Nuppi oli sekaisin ja samoin syöminen, vain eri tavalla kuin "projektin" alussa. En halua toistaa niitä virheitä, mutta valitettavan usein ihmiset päätyvät laihdutusprojekteissaan kiertämään kehää. Miksi minä olisin poikkeus? Tänään kuitenkin ajattelin, että annanko minä tämän pelon estää itseäni laihtumasta? Perustelenko minä tosiaan kroppani pahoinpitelyn sillä, että ehkä saatan tehdä virheitä? Sillä pahoinpitelyähän tämä ylensyönti kropalle on. En edes muista milloin viimeksi olen laittanut ruokaa. Okei, viimeisen viikon aikana en ole pystynyt, mutta muutoin olen vain niin kyllästynyt siihen. En halua käyttää siihen aikaa, joten elän epäterveellisillä herkuilla, leivällä ja mikroaterioilla - joita olen aina inhonnut. Kasvikset homehtuu jääkaappiin, kun en viitsi pilkkoa niitä ja hedelmistä alas menee vain viinirypäleet.

Tilanteeni on siis nyt pahempi kuin koskaan ennen. Mutta sehän tarkoittaa, että onnistuminenkin voi olla isompi kuin koskaan ennen. :) En edes tiedä painoani, enkä edes tiedä onko vaakani toimiva, mutta kaikki ajallaan. En tiedä miten tätä hommaa pitäisi edes seurata, koska fakta on, et jotain mittareita tarvitsen. Mutta jos pelkään nupin sekoamista, niin pelkään vaakaakin. Siitä tuli aikanaan turhan tärkeä kapistus, joka määritti olenko hyvä ihminen, joten en ole kauhean innoissani siitä. Mutta ympärysmittojen ottaminen on epätarkkaa - miten se muka sattuisi aina oikealle kohdalle, eikä kuvistakaan muutosta näe kuin vasta pitemmällä aikavälillä. Ainakin yritän elvyttää tämän blogin.

Jotain tarttis siis tehrä ja koska ruoka on minulle tällä hetkellä hiton ongelmallinen asia, niin päätin aloittaa selän kuntouttamisesta. Ruokavalion muuttaminen tulkoon kuvioihin sitten myöhemmin. En tiedä miten paljon pystyn jumppaamaan selkäni takia, mutta tarkoitus on tehdä vain selkäystävällistä kehonhuoltoa aluksi. Lisäksi sitten toivuttuani työmatkojen kävelyt, ainakin kotiin päin aluksi. Myöhemmin sitten varmaan jotain muutakin. Tällä hetkellä toimintakyvyn palauttaminen on ensimmäinen tavoite.