Etsivä löytää?

Tavoitteita pitää olla. Ja niiden pitää olla konkreettisia. Ja jotta homma on mielekästä, tulee olla sekä pitkän että lyhyen tähtäimen tavoitteita. Minulla on suuria haaveita, ainakin elämäntapamuutoksen suhteen. Nyt opettelen mieltämään ne tavoitteina, että oikeasti tekisin asioita niiden saavuttamiseksi. Opettelen myös ymmärtämään, että painonpuotus ja sen pitäminen poissa tarkoittaa sitä, että muutoksien on oltava pysyviä. Minun täytyy luopua sohvaperunailusta lopullisesti enkä voi palata herkkupitoiseen ruokavalioon enää ikinä. Mutta luopuminen ei välttämättä ole huono asia, vaan saan tilalle jotain parempaa. Jos palaan joskus takaisin tämänhetkiseen, niin minun on turha aloittaakaan muutoksien tekemistä. Vähemmällä vaivalla ja harmilla pääsen, jos vain jatkan nyt niin kuin tähän asti. Mutta kun en halua. Minä haluan muuttua. Helppoa se ei tule olemaan, mutta onhan mulla loppuelämä aikaa. Isoin tavoite on tietenkin normaalipainon saavuttaminen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnist

Olen tässä viikonlopun ajan miettinyt, että jotain tarttis tehrä. Olen elänyt viimeisen vuoden tai kaksi tai kolme jonkunlaisessa horroksessa. Lihonut lihomistani, todennut asian, ehkä harmitellut vähän, mutten oikeasti ole oikeastaan edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Onhan tässäkin blogissa nähtävissä joitain puolivillaisia lupauksia tehdä muutoksia, mutta jotenkin se on aina kosahtanut. Miksi? En tiedä. Ehkä en ole ollut valmis. Ehkä elämäntilanteeni on ollut tarpeeksi haastava muutenkin. Ehkä olen vain ollut henkisesti liian väsynyt. Ehkä ei ole vain kiinnostanut. Ehkä kaikkea tätä. Se, mikä minut nyt sitten herätti todellisuuteen, on selkäni. Olen nyt toista kertaa selän takia sairauslomalla. Eikä näillä saikuilla ole kuin reilut kolmisen kuukautta väliä. Kipu ei ole kokonaan hellittänyt, vaan olen syönyt särkylääkettä koko ajan, nyt siis noin neljän kuukauden ajan. Röntgenkuvissa selvisi lievä skolioosi, muttei mitään mikä selittäisi kivut. Fysioterapeutti diagnosoi sen pir