Yli kuukauden takapakki

Sen YTHS:n painonhallintaryhmän jälkeen homma on lähtenyt taas aivan väärille urille. Tiesin ennestään, että työssäkäynti sotkee minun syömisen. Niin se on aina ollut ja varmaan tulee olemaan maailman tappiin asti. En vain osaa syödä fiksusti, jos en voi tehdä pelkästään sitä. Pitkän työpäivän ja sen päälle pitkän bussimatkan päälle en jaksa liikkua, enkä kyllä oikein tehdä mitään muutakaan. Inhoan eineksiä, mutta niitäkin on tullut syötyä, kun ei huvita kokkailla. Kasviksia syön lähinnä töissä ja ainoa järkevä ateria mun päivässä onkin lounas, koska syön lounaalla pääosin kotitekoista ruokaa kasviksilla. 

Se "oma ohjaaja", joka minulla oli siinä ryhmässä, sanoi, että minun pitäisi mennä YTHS:lle hakemaan apua syömisasioissa, koska kuulostan syömishäiriöiseltä. Ei se mitään diagnoosia antanut, sanoi vain, että niitä on niin monenlaisia. Olen kyllä jo vuosikausia tiedostanut, että syömiseni ja ruokasuhteeni on ihan vinksallaan, mutta en ole koskaan ajatellut syömishäiriön mahdollisuutta. Tai olen, mutta vasta viimeisen vuoden aikana. Mulla on tässä nyt vielä reilu kuukausi aikaa pohtia sitä, haenko YTHS:ltä apua. En vain jaksa uskoa, että siitä olisi mitään hyötyä. Tiedän, miten minun pitäisi syödä ja osaan myös skarpata sen kanssa, jos joku ulkopuolinen taho "tarkkailee". Arjessa se sitten ei onnistukaan, kun olen vastuussa vain itselleni. Pidemmän päälle minua auttaisi vain se, että saisin oman mieleni muutettua.

Joka tapauksessa päätin nyt tehdä muutoksia ruokavaliooni oikeastaan pakon edessä. Mun on pakko karsia menoja ja oikeastaan ainut, mistä voin kiristää, on herkut. Niitä menee kaikilla mittareilla liian paljon ja sehän on oikeastaan ihan turhaa rahanmenoa. Toiseksi aloin taas pelätä diabetesta, jonka todennäköisesti saan joka tapauksessa, mutta jos sitä saisi edes siirrettyä myöhemmäksi. Tai mistä tiedän, ettei minulla ole sitä jo, kun en ole vuosiin uskaltanut mennä lääkäriin... Aloitin tänään syömällä päivälliseksi pakastepitsan ja jäätelön sijasta lohipyöryköitä ja höyrytettyjä kasviksia "voisilmällä" sekä viipaleen ruisleipää levitteellä ja juustolla. Tuostakin voisi paljon kaloreita karsia pois, mutta koska kalorien laskenta on paras tapa suistaa minut raiteiltaan kokonaan, niin on ehkä parempi olla välittämättä sellaisesta. Kaikesta huolimatta annos oli fiksumpi kuin yksikään annos viime viikolla.

En kyllä tiedä onnistuuko herkkujen karsiminen, mutta aion edes yrittää. Koitan pitää palkinnon kirkkaana mielessä, jotta en sortuisi niin helposti. Valitettavasti mulla vaan tuppaa unohtumaan jopa huominen siinä vaiheessa, kun on jäätelöstä kyse. Tai jostain muusta hyvästä. Minussa ei vissiin hirveästi ole pitkäjänteisyyttä. Enkä siis edes ole missään herkkulakossa, pyrin vain olemaan käyttämättä rahaa herkkuihin.

Kommentit

  1. Ymmärrän täysin..
    Herkuista erossa pysyminen on vaikeaa :( ajottain se on helpompaa mutta pääasiassa vaikeaa.
    Väsyneenä on erittäin haastavaa tehdä terveellistä ruokaa... se on vain niin paljon helpompaa syödä niitä eineksiä.
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta... Ja vaikeinta tässä koko hommassa on nimenomaan se, että mieli on niin vaikea muuttaa. Hetken aikaa pystyy skarppaamaan helpostikin, mutta pidemmän päälle ei. Se vaatisi sen, että koko ajatusmaailman saisi muutettua pysyvästi ja se on yllättävän vaikeaa. Mä en ainakaan tiedä miten se onnistuu.

      Poista

Lähetä kommentti