Vitosen haaste

 

Tämmöisellä paiskattiin, kiitos Lennu blogista Sopimattomasti lihava. :) Jospa mennään nyt suoraan asiaan eli niihin faktoihin, joita en toivottavasti ole täällä aiemmin huudellut.

1. Opiskelen yliopistossa arkistoalaa ja olen jumissa graduni kanssa. Se ei jostain syystä kirjoita itse itseään, mikä hämmästyttää minua suuresti. Tämä on ensimmäinen koulutukseni lukion jälkeen ja se on kestänyt liian kauan. Opiskeluaika ei ole ollut minun elämäni parasta aikaa, vaikeuksia on ollut välillä omaa kantokykyä enemmän. Se on näkynyt opinnoissa tuloksissa, mutta myös valmistumisen viivästymisenä. Kaikesta huolimatta olen varma, että olen oikealla alalla. Tykkään arkistointihommista. :)

2. Rakastan leipomista ja etenkin leipomuksien syömistä, mutta tykkään myös muista herkuista, kuten karkeista ja sipseistä. Mielestäni leipominen on terapeuttista. Kai se liittyy käsillä tekemiseen ja siihen, että se on konkreettista. Opiskelu on niin teoreettista ja pään sisällä tapahtuvaa, että taikinan vaivaaminen rentouttaa. Ei siinä tarvitse ajatella mitään ja aggressiotkin saa purettua, kun survoo taikinaa väkivaltaisesti. :P Seuraavaksi kokeilulistalla on ainakin marjaisa pavlova, kunhan löydän sille syöjät, ja joku salmiakkinen leivonnainen. :) Tosin seuraavan kerran leipoessani leivon varmaan ihan vain perinteisen mansikkakakun, mutta se ei ole kokeilu, kun sitä on niin monet kerrat tehty. :)

3. En ole koskaan harrastanut mitään pitkäjänteisesti. Lapsena kävin kokkikerhossa noin vuoden ajan, saman verran partiossa. Nuorempana luin ja kirjoitin paljon, mutta se on yliopisto-opintojen myötä jäänyt melkein kokonaan pois. Haluan vapaa-ajallani tehdä jotain muuta kuin lukea, vaikka toisaalta kaipaan hyvään kirjaan uppoutumista. Kirjoittaminenkin on jäänyt pois, ellei tätä blogia lasketa. Mitään liikunnallista en myöskään ole harrastanut lyhyitä, lukukauden mittaisia pätkiä enempää. Lapsena toki luistelin ja uin kavereiden kanssa yms., mutta ei se ehkä harrastuksen kriteereitä täyttäisi. Käytännössä talvisin asuin jäällä ja kesällä järvessä, mutta se oli leikkiä eikä mitään treenaamista. :D

4. Olen aikamoinen pelkuri. Pelkään korkeita paikkoja, hämähäkkejä (jopa tuo sana saa karvat pystyyn ja olon skarpiksi), vettä, epäonnistumista ja ties mitä... Suurin pelkoni kuitenkin on, etten koskaan saa lapsia ja omaa perhettä. Todennäköisyys sille, että niin tapahtuu, on erittäin suuri. Välillä se hajottaa rajusti. Olin tässä eräänä päivänä bussissa ja näin siellä vauvan ja loogisesti sitten aloin itkeä sen takia. Tiedän, että minun pitäisi vain luopua tästä haaveestani tulla äidiksi, mutta en jostain syystä ole siihen valmis.

5. Olen tunnustava kristitty, kuulun helluntaiseurakuntaan. Uskonratkaisun tein 8-vuotiaana, Pyhällä Hengellä täytyin hieman sen jälkeen ja kasteelle menin seuraavana kesänä. Minut on kastettu järvessä. Uskon siihen, että Jumala johdattaa elämääni ja näenkin sen elämässäni vahvasti. Ei tarvitse kovin kauas taaksepäin mennä, kuin pystyy jo sanomaan, että "tämä tuli Jumalalta". En ole täydellinen ihminen, kaukana siitä ja uskovaisenakin varmaan huonoin mahdollinen - ja juuri siksi tarvitsen Jeesusta joka päivä, joka hetki.

hopeinen risti kaulallain roikkuu

siihen kerran taas takerrun

ainut toivo on minulle täällä

että armo voittaa oikeuden

tyhjä risti taivasta vasten

suurin merkki rakkauden

taas kun mietin tätä syntien määrää

tuota armoa ansaitse en

Bass 'n' Helen - Hopeinen risti