Ryhmäviikko 4

Se oli sitten siinä se ryhmä. Ihan hirveästi ei jäänyt käteen, mutta kyllä se auttoi syömään vähemmän ja myös liikkumaan. En tiedä jäikö se apu vain neljän viikon mittaiseksi, se jää nähtäväksi. Toivon kyllä, että jaksan keskittyä syömisiin myös jatkossa. Uuden opettelu vie aikaa enkä mitenkään ole voinut oppia uusia tapoja kuukaudessa. Toivon myös, että liikuntakin pysyy mukana, edes sen 10 minuuttia päivässä.

Vika ryhmäviikko meni ihan hyvin... perjantaihin asti. Mulla alkoi harjoittelu torstaina ja kuten arvelinkin, se on sotkenut mun syöntikuviot. Perjantaina mun selkäranka katkesi ihan totaalisesti, koska en töissä kerennyt syödä välipalaa ja nälkä kerkesi kasvaa liian suureksi. Veli haki mut töistä yllärinä ja ajeli sitten ympyrää joten haaveet nopeammasta kotiinpääsystä kosahti siihen. Mentiin sit kauppaan, joka sattui kohdalle ja ostin paistopisteeltä hodarin ja kaksi vaniljadonitsia (yhden molemmille). Mutta sitten ostin myös jätskin ja sipsipussin ("vain" 200 g, ja söin puolet vasta tänä aamuna!), vastaavasti unohdin ostaa perunoita ruokaa varten. Sanoin siis veljelle, että ajaa suoraan kotiin, koska tiesin, että jos menen kauppaan nälkäisenä niin siinä touhussa ei ole mitään tolkkua. Kaiken lisäksi jatkoin sitä syömällä tänään daimtuutin ja lisäksi veli toi sitä lakudaimjätskiä... Korvasin myös päivällisen leivällä, koska en jaksanut kokkailla. Toisaalta mulla ei ole minkäänlaista paskaa fiilistä tästä mässytyksestä. Tuntuu pikemminkin siltä, että tää tuli tarpeeseen. Oon kuitenkin neljä viikkoa syönyt pääosin ihmisiksi ja kokenut sen ruokakeskeisyyden välillä jopa ahdistavaksi. Epäonnistumiseksi tämä muuttuu mielestäni vasta, jos järkevä syöminen ei jatku viikonlopun jälkeen. Elämäntapojen muuttamisessa huono viikonloppu ei sotke vielä mitään, jos se jää siihen viikonloppuun.

 En tiedä kiinnostaako ketään syömiseni, mutta itseä varten on hyvä laittaa kuvia muistiin.

Aamupaloja männä viikolta: 



Puolukat sopii riisipuuroon tosi hyvin.
Tässä kuvassa näkyy se, mitä se jännittäminen mun elämässä välillä on.

Pääruokia:

Couscousseos, jossa kasviksia, papuja ja kikherneitä.
Jauhelihaperunalaatikko, jossa kasviksia seassa.

Täysjyväcouscous kasviksilla, pavuilla ja kikherneillä.
Linssimakaronilaatikkoa maissilla, jälkkäriksi vesimelonia.

Välipaloina oon vedellyt lähinnä itsetehtyä jugurttipohjaista smoothieta. Iltapalana leipää ja kasviksia, useimmiten ei mitään, kun syön monesti päivällisen sen verran myöhään, ettei tarvitse.

Tuohon jännittämiseen viitaten (snickerskuva), mä en koe hakevani ruuasta lohtua tai apua siihen jännittämiseen. Kyse on ennemminkin siitä, etten saa mitään alas ja maha on silti sekaisin ja oksettaa. En pysty syömään, enkä juomaan. Tuo on ekalta työpäivältä, joten jännitystärinät oli aika kovat. Kun ei mikään meinaa mennä alas, annan itseni syödä mitä tahansa, ettei syömättömyys pahenna oloa. Korjasin siis tilannetta syömällä työmatkalla suklaata, lakua ja juomalla pepsi maxia pari kulausta. Onneksi näitä päiviä ei enää ole kovin usein, mutta jos on joku uusi juttu tms., niin sitten se jännitys kyllä iskee. Oon jo hyväksynyt sen, että se on osa mua ja tulee aina olemaankin. En edes yritä päästä sitä eroon tai saada itseäni väkisin rauhalliseksi. Jos jännittää, niin sitten jännittää. En yritä hallita sitä, mutten myöskään koe, että se hallitsee minua. Toki se vaikeuttaa elämää, mutta sen kanssa on vain elettävä. Nytkin jännitin minkä jännitin keskiviikkona ja torstaina ja sitten se jo helpotti.

Oon nyt ollut ihan kauheen väsynyt. Tänään piti nukkua reilun tunnin päikkärit, kun väsytti niin paljon, että oisin halunnut vain itkeä. Ylipäätään se, että nukahdin päivällä, kertoo aika kovasta väsymyksestä. Joudun heräämään viideltä töihin, joten unet jäi vähiin loppuviikolla. Siihen kun tulee päälle opiskelustressi, jännitys ja uudet asiat, niin ei oo ihmekkään, että väsyttää. Mä väsyn muutenkin sosiaalisesta kanssakäymisestä ja sit kun mulla on toi jännitysongelma, niin sekin tuntuu ihan kropassakin. Velikin hengaili täällä vielä viime yön, mutta nyt sen pitäisi ainakin viikot pysyä poissa mun jaloista. Mulla on myös niin kivat naapurit, että ne huudattaa musaa niin kovaa, ettei korvatulpista ole hyötyä ja nukkuminen on sit välillä mahdotonta... Nyt ne on taas metelöinyt monta tuntia ja mulla alkaa huumorintaju loppua. Oon koko ikäni asunut kerrostalossa, joten en ihan pienestä hermostu. Mutta tätä on jatkunut niin kauan kuin oon tässä asunut, tyypit vaan on tainnut välillä vaihtua. Eikä se meteli rajoitu päiväaikaan. Ja jos bassonjytke tärisyttää lattiaa, niin että lasit helisee pöydällä ja meidän välissä kuitenkin on kerros, mä olen ylempänä eikä nää edes ole suoraan mun alapuolella, niin mun mielestä mun ärsyyntyminen ei oo liioiteltua. Ihmiset vaan on perseestä, minkäs teet.

Liikunta taas... No, välillä se on pakottamista, mutta oon kuitenkin liikkunut jotenkin joka päivä vähintään sen 15 minuuttia. Torstaina yllätin itseni ja tein illalla (siis työpäivän jälkeen!) vielä sellaisen parinkymmenen minuutin kehonhuoltojumpan. En muista, että tollaista olisi ikinä ennen tapahtunut. Perjantaina taas kävelin vain työmatkakävelyt eli bussipysäkkikävelyt. Eli viikon toteutunut liikunta: 4 x 20-25 min jumppa, 2 x 35-40 min kävely, 2 x 15-20 min kävely ja 1 x 1 h 20 min kävely. Sunnuntai on vielä tulossa. :)

Kommentit

  1. Sulla on kyllä ihanasti noita kasviksia, hedelmiä ym joka aterialla. Annokset myös värikkäitä :) Oli pakko kommentoida tämä asia kumpaankin tekstiin :)
    Minua on pitkään jo kiinnostanut tuon couscousin käyttö (syönyt olen kylässä) laita reseptiä jos jaksat mitä kaikkea sulla niissä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ton ryhmän aikaan olikin, kun kuvista näkee itte sen todellisuuden, niin helpommin muisti. Toisaalta myös se, että ne heti kommentoi, jos kasvikset puuttui, helpotti sitä muistamista kanssa. :) Sen ryhmän loppumisen jälkeen meno onkin ollut ihan jotain muuta... :/ :D

      Eipä noissa mitään ihmeellistä ole, voin toki jotain ohjeita laittaa jahka saan katottua, mitä oon mihinkin laittanut. Mä oon sen verran tottelematon lapsi, että ruokaohjeiden nouttaminen on mulle äärimmäisen vaikeaa. Lähinnä mun sapuskat onkin omia sovelluksia joko reseptiin pohjautuen tai sitten ihan tyhjästä itse luotuja (ei siis välttämättä mitenkään omaperäisiä silti).

      Poista
  2. Hei hyvältähän tuo näyttää kaikinpuolin niin ruoka kuin syöminenkin, joten älä huolehdi snickersistä ja anna sille liikaa painoarvoa! :)

    Voi apua, muistan omankin kerrostalo- ja rivitaloelämäni. Välillä oli hyvät naapurit, välillä valittivat itsellekin mielestäni turhasta ja välillä sai itsekin valittaa asiasta. Nyt ei onneksi ole sellaisia huolia, paitsi jumalattomasti kuorsaava puoliso, mutta ennemmin se (koska sille ei mitään voi) kuin tota bassonjytkeen jumputusta (jolle voisi jotain)! Elämisen ääniä saa ja pitää olla, mutta siinä vaiheessa kun alkaa ääneen tottunuttakin häiritsemään niin voi sanoa, että joku saattaapi kuunnella pikkisen liian kovalla :D

    Oivoi, tuo jännityskin kuulostaa tutulle.. ne on aina ne uudet tilanteet, jotka saa minutkin todella kovaan jännitykseen ja stressitilaan. Kun niistä ekoista päivistä ja tilanteista selviää, niin sitten kaikki helpottuu huomattavasti. Tsemppiä :)

    Hei joo sillähän minä tulin, että tahtosin haastaa sinut --> klik

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, enpä tainnut snickerssiä muistaakaan tuon jälkeen :P muuten on kyllä syömiset ja kaikki muukin mennyt poskelleen ihan huolella tuon ryhmän loppumisen jälkeen, siitä enemmän kunhan saan aikaiseksi kirjoittaa postauksen.

      No tässä talossa on "taloyhtiön päätöksellä" kielletty kaikki normaali elämä klo 20-8, mutta tolle musiikin soittamiselle (joko ne kuuntelee, tai musivoivat itse - ja laulavat muuten nuotin vierestä) ei kukaan tee mitään. Se on myös säännöllistä, vähintään kolme kertaa viikossa ja jatkuu pitkälle yöhön... Eri asia se päivällä on, mutta ei sitä silloinkaan noin kovalla tarviis huudattaa.

      Kiitti! Mä oon sen takia käyny ryhmäterapiassakin, sellasen lyhyen kurssin. Meinas mennä nuppi enemmänkin jumiin yhessä vaiheessa just silloin laihduttaessa. Sen takii mä oon ton laihdutuksen kanssa vähän varuillani, kun on muutenkin vähän liikaa stressiä nyt taas.

      Kääks, kiitti haasteesta! :)

      Poista

Lähetä kommentti