Aktiivisempi arki

Mä tykkään suunnitella asioita. Niiden suunnitelmien toteuttamisessa en kuitenkaan ole hyvä. Varmaan lähinnä siksi, että suunnitteleminen on kivaa, mutta suunniteltujen asioiden tekeminen suunnitellussa aikataulussa ei. Nyt, kun flunssa iski kunnolla minuunkin, niin täällä peiton alla on aikaa suunnitella kaikenlaista. Mieli tekisi suunnitella töitä (perhana, kun on työpuhelin ja työläppäri kotona - vaikeuttaa muuten töistä irrottautumista ihan sairaasti!), mutta ehkä mun flunssa-aivoilla ei kannata siihen ryhtyä. Eikä muutenkaan saikulla, koska jos alan jo nyt venyttää rajojani (mun pitää pakottaa itseni olemaan vastaamatta työsähköposteihin), oon kohta stressistä työkyvytön, kun en ikinä pääse rentoutumaan. Työaika on töitä varten, vapaa-aika muita juttua varten. Saikku taas on tervehtymistä varten, eikä töitten stressaaminen varmasti siinä auta.

Meinasin itse asiassa kirjoittaa siitä, että miksi kirjoitan tätä blogia, kun vain lihon? Jotenkin alkoi tuntua vähän hassulta kirjoittaa "elämäntapamuutosblogia", kun mitään positiivista muutosta ei tapahdu... Muutostahan se lihominenkin tietysti on.... :D No, en ole ollut kovin ahkera kirjoittamaan, eikä mun ole ollut tarkoitus lihoa. Sitä en suunnitellut, vaikka suunnittelusta tykkäänkin! Pikemminkin siinä näkee sen, miten vähän osaan noudattaa suunnitelmiani. Kai tää blogi on mulle tapa. Kun lopetin vanhan blogini, niin en kauaa osannut olla ilman. Elämäntapamuutoksesta ei tule yksin mitään, joten vertaistuen löytäminen on tärkeää. Siinä voisi auttaa, jos listaisin blogini jonnekin, mutta jotenkin on vapauttavaa, kun sitä ei mistään löydy. Toisaalta, jos lukijoita olisi, tai blogi näkyisi listauksissa muillekin kuin lukijoille, niin ehkä se potkisi enemmän tekemään oikeita asioita. Mutta kun mä haluan, että tää on stressivapaata touhua! Haluan ihan rauhassa kompastella ja opetella omaan tahtiini.

Luin vanhoja postauksiani, ja huomasin yhden häiritsevän piirteen. Vähättelen kaikkea liikkumistani koko ajan. Taustalla on ajatus varmaan ajalta, jolloin luin paljon elämäntapamuutosblogeja ja jopa liikuntaan hurahtaneiden blogeja. Niissä monesti vaikuttaa siltä, ettei juoksulenkkiä voi laskea lenkiksi ellei juokse vähintään puolimaratonia ja siinäkin koita mennä nopeampaa kuin aiemmin (huom! hölkkääminen ei ole juoksemista eikä kävely lenkkeilyä!!). Kaikkea liikuntaa seurataan miljoonilla mittareilla ja postaukset on täynnä numeroita. Ja siihen minä sitten vertaan itseäni, vaikkei siinä ole järjen häivääkään. Mun pitäis keskittyä ihan vain itseeni. On hienoa, jos joku saa kiksejä puolimaratonien juoksemisesta ja numeroiden kyttäämisestä, mutta mulle tuollainen on haitallista. Ensinnäkään en voi juosta, joten on ihan urpoa vähätellä sitä, miten liikun, juoksuun verraten. Toisekseen mä vaan ahdistun mittaamisesta. Kun aina vois tehdä enemmän ja nopeammin ja jotenkin paremmin, kun joku toinenkin tekee. Niin kauan, kun mulla ei ole numeroita omasta touhustani, niin mä en voi verrata omaa suoritustani toisiin. Sama koskee painonpudotusta. Niin kauan, kun en seuraa painoani, en voi verrata pudotusvauhtia keneenkään toiseen. Itsensä vertaaminen toisiin on tyhmää todella monesta syystä, joten yritän tästä lähtien keskittyä vain omaan tekemiseeni. Toki seuraan edelleen toisten blogeja ja tsemppaan muita hienoissa saavutuksissa, mutta jos ja kun itse teen toisin, etenen hitaammin, liikun vähemmän, syön enemmän jne., niin pyrin olemaan keskittymättä siihen komparatiiviin. Mun täytyy tehdä asiat niin kuin just mulle sopii just tässä elämäntilanteessa. 

Miten sitten voi seurata edistymistä/taantumista, mikäli ei mittaa ja merkkaa ylös niitä numeroita? Kyllä mä huomaan, että kesällä ostamani liian isot housut eivät enää ole liian isot. Jos taas joku vaate jää liian isoksi, niin kyllä senkin huomaa. Jos jaksaa paremmin kiivetä neljänteen kerrokseen kuin aiemmin, niin kyllä sekin kertoo jostain. Nää on vaan sellaisia mittareita, että niitä voi olla vaikea huomata. Se johtuu siitä, että numeroita on helppo kytätä vaikka päivittäin, mutta vaatteet jäävät isoksi/alkavat kiristää vasta pidemmällä aikavälillä. Silti tällaisten mittareiden käyttäminen on varmaan stressittömämpää kuin se numeroiden kyttääminen. Ainakin minulle.

Ja sitten niihin suunnitelmiin. Siellä vanhoissa postauksissa luki, että olin osallistunut hyvinvointihaasteeseen huhtikuussa. Täytyisi melkein ottaa tuo haaste ihan jatkuvaksi, jotta joka viikko pyrkisi tekemään asioita hyvinvointinsa eteen. Minä olin tehnyt kehonhuoltojumppaa, leiponut, metsästänyt mammutteja kivikaudella, hoitanut jalkojani, rentoutunut ja listanut kiitollisuudenaiheitani. Ei olis paha tehdä tällaisia asioita joka viikko. Etenkin toi kivikausi kuulostaa houkuttelevalta! Miksei sitä aikuisena osaa leikkiä? Jos lähtis vaan jonnekin metsään ja leikkisi, että joku keppi on keihäs ja tuo kumpare tuossa on mammutti ja nää risut on nuotio ja... sit olis tunnin päästä todella rentoutunut! Tai sairaalassa...


Mä otin tälle vuodelle tavoitteeksi lisätä arkiaktiivisuuttani. Flunssan kourissa se ei tietenkään toteudu, mutta eipä tämä onneksi ikuisesti kestä. Olen joka tapauksessa näiden kolmen viikon aikana, jotka täällä olen asunut, löytänyt seurakunnan, jossa käydä, sekä sen myötä myös pienryhmän, jossa käydä. Eli en makaa kotona sängyllä kaikkea vapaa-aikaani. Lisäksi aloitin kuin aloitinkin harrastuksen (kiitos äitini kukkaron <3): kerran viikossa käyn aikuisopistossa espanjan kurssilla mummojen ja pappojen kanssa. Espanjaa en olekaan ennen opiskellut eli samalla kokeilen jotain täysin uutta. :) Pieniä askeleita kohti aktiivisempaa elämää.

Haluaisin kirjoittaa, että lisäksi teen kehonhuoltojumppaa kolme kertaa viikossa, mutta en usko sen olevan realistista. Varsinkaan, kun ne ohjeet hävisivät muutossa tai ovat jossain nurkassa, jota en ole vielä kääntänyt ylösalaisin. Mennään nyt näillä ensin. Ja liikuntatavoitteeksi riittäköön se vähintään 10 minuuttia päivässä, jotta saan itseni ulos joka päivä, myös silloin, kun ei mitään menoa ole.

Ja hei, muutoksia nämäkin ovat mun elämäntavassa ja varmasti vaikuttavat ainakin henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, vaikka niillä ei suoraa vaikutusta esimerkiksi painoon olekaan. Joka tapauksessa koko tän blogin tavoite oli alunperinkin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen ja kyllä musta tuntuu, että ainakin siinä on tapahtunut parannusta. Ei tämä siis kai ihan turhaa ole ollut.

Kommentit

  1. Heippa Kulkija <3
    Paljon asiaa sisältävä postaus. Hienosti olet pohtinut asioita ja positiivinen mieli jäi postauksesta.
    Se itsensä vähättäly on tuttu tunne täälläkin, pyrin kanssa siitä kokonaan pois.
    Itse tykkään taas numeroista ja mittaamisesta. Siksi tää Polarin aktiivisuusranneke on ihan mun juttu :)
    Huomaan että vertaan herkästi itseäni muihin, se on paha tapa josta en tunnu pääsevän eroon.
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiva kun kommentoit <3
      Hienoa, että oot löytänyt itsellesi sopivan tavan mitata asioita ja saat numeroista tsemppiä! :)
      Joskushan se vertailu on ihan hyvä juttu, esim. jos on kilpaurheilija. Mutta kun sohvaperuna vertaa itseään aktiiviliikkujaan, niin se voi olla jopa haitallista. Ainakin mulle on. Toiset taas saa siitä kipinän ja osaavat kuitenkin suhteuttaa sen oikein omaan tilanteeseensa, ja heille se on varmaan hyvä juttu.
      Opetellaan oleman lempeitä itteämme kohtaan, eikä ressata, vaikkei se heti onnistuisi <3 :)

      Poista
    2. Mulla on juurikin sellaista "haitallista vertaamista". Toi jaksaa liikkua paremmin kuin minä, syödä terveellisemmin kuin minä jne jne.
      Opetellaan vaan <3
      -Laura-

      Poista

Lähetä kommentti