Etsivä löytää?

Mä tykkään suunnitella asioita. Niiden suunnitelmien toteuttamisessa en kuitenkaan ole hyvä. Varmaan lähinnä siksi, että suunnitteleminen on kivaa, mutta suunniteltujen asioiden tekeminen suunnitellussa aikataulussa ei. Nyt, kun flunssa iski kunnolla minuunkin, niin täällä peiton alla on aikaa suunnitella kaikenlaista. Mieli tekisi suunnitella töitä (perhana, kun on työpuhelin ja työläppäri kotona - vaikeuttaa muuten töistä irrottautumista ihan sairaasti!), mutta ehkä mun flunssa-aivoilla ei kannata siihen ryhtyä. Eikä muutenkaan saikulla, koska jos alan jo nyt venyttää rajojani (mun pitää pakottaa itseni olemaan vastaamatta työsähköposteihin), oon kohta stressistä työkyvytön, kun en ikinä pääse rentoutumaan. Työaika on töitä varten, vapaa-aika muita juttua varten. Saikku taas on tervehtymistä varten, eikä töitten stressaaminen varmasti siinä auta. Meinasin itse asiassa kirjoittaa siitä, että miksi kirjoitan tätä blogia, kun vain lihon? Jotenkin alkoi tuntua vähän hassulta kirjoit

Ei se oikein ottanut tulta alleen tuo aterioiden kuvaaminen. En vain muistanut! Toki kuvasin joka päivä jotain, mutta en jokaista ateriaa. Toisaalta esimerkiksi aamupala oli neljänä päivänä tismalleen sama, samoin eväänä töissä oli samanlainen annos kanamakaronilaatikkoa. Välipalasta ei ole yhtään kuvaa! Ei käynyt mielen vieressäkään töissä kuvata jugurttipurkkia (useimmiten valion lohkeava), mutta jospa seuraavalla viikolla muistaisin esimerkiksi aamulla lähtiessäni kuvata, mitä otan mukaan. Meillä ei toistaiseksi ole ollut mitään kahvileipiä tms. töissä, joten ei ole sellaisia tullut syötyä, vaan töissä olen syönyt vain sitä, mitä olen itse sinne vienyt. Paitsi... maanantaina kävin lähikaupassa kotiin tullessani ja törmäsin pirkan vadelma-lakritsikermajäätelöön ja koska rakastan vadelmajäätelöä ja lakritsijäätelöä, niin tulihan sitä sitten kokeiltua. Eihän se oikein miltään maistu, liekö syy flunssassa vai pirkkalaadussa? Maanantaina söin sitä gradun viimeistelyn lomassa kolmann

Kirjoitin joskus joulukuussa, että minulla on pieni ajatus siitä, miten lähteä syömistäni korjaamaan. Siirsin sen kuitenkin syrjään, koska oli muuttohässäkkä ja joulu ja kaikkea muuta päällä yhtä aikaa. Nyt alkaa hässäkkä helpottaa, kotia pitää vielä laittaa, mutta enää ei ole sellainen olo, että pitää olla kolmessa paikassa yhtä aikaa ja kulkea kahden paikkakunnan väliä jatkuvasti. Joten tänään alan tehdä asioita laihtuakseni. Tosin en enää muista mikä se hieno ajatukseni oli... En edelleenkään halua laihduttaa sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä syö mitään, mistä en pidä, mutta jotain on tehtävä. Pyrin siis saamaan ruokarytmin kuntoon ja lisättyä kasviksia. Tähän otan avuksi ruokapäiväkirjan kuvamuodossa. Eli kuvaan syömiseni. Ihan kaikki. Myös ne megapussit sipsejä ja jätskilitrat. Enkä aio tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka syömiseni onkin välillä ihan poskellaan. Minusta vain tuntuu, että kuvaaminen auttaa hahmottamaan mitä syö ja miten paljon. Ja kuvasta näkee onko annoks

Huhhuh! Elämä on ihmeellistä! Kun asioita alkaa tapahtua, niin niitä sitten kanssa tapahtuu! Hyvinkin nopeasti. Vuosi 2017 päättyi ja 2018 on siis alkanut minun osaltani muuttohässäkällä ja uuteen työpaikkaan tutustumisella.  Kaupunki on entistä isompi, enkä tunne täältäpäinkään ketään. Aluksi ei hirvittänyt ollenkaan, mutta nyt tuntuu vähän jännittävältä. Mitä jos en oikeasti tutustu yhteenkään ihmiseen, vaikka asuisin täällä vuosia? Mitä jos vain jumahdan kotiini? Jotenkin tuntuu jo nyt siltä, että elämäni tulee olemaan juuri sitä, että käyn töissä ja tuun kotiin nukkumaan. Nyt olen flunssan ja muuttohässäkän ja kaiken uuden takia ollut varmaan normaalia väsyneempikin, mutta yleensä se menee niin, että jos ei heti aktivoidu, niin se aktiivisuus jää haaveeksi. Viikko viikolta se on vain haastavampaa.  Tää maistui ihan viikonlopulta :) Minulla on tavoitteita tälle vuodelle ja osa niistä on varmaan vähän turhan kunnianhimoisia. Yritän kuitenkin muistaa sen, että lähden melkei