Tekstit

Herkkulakko

Kuva
Olenpas minä ollut kauan kirjoittamatta tänne! Ei ole ollut tarkoitus pitää taukoa, mutta elämä on näköjään vienyt mehut. En oikein jaksa kuin nukkua töiden päälle ja siihenhän on tultava muutos. Okei, elämä on nyt ollut sen verran "rikkinäistä", ettei mikään ihmekään, että väsyttää. Tarkoitan sitä, että olen viikot töissä, viikonlopun reissussa tai sitten joku on täällä, siitä tulee univelkaa, jota en saa viikolla kuitattua, saatan nukkua yhden viikonlopun jos hyvin käy ja sama rumba jatkuu. Nyt sen pitäisi kyllä rauhoittua. Kivahan se on perhettä nähdä, mutta univelka ei enää nykyisin sovi mulle ollenkaan.
Mua on nyt alkanut vaivata tää mun lihavuus ihan eri tavalla kuin ennen. En tiedä johtuuko se siitä, että kaikki mun kaverit on ok-painoisia tai suorastaan laihoja, vai siitä, että katselin tuossa kuvia ajalta, jolloin itse olin ok-painoinen. Näytinpä pieneltä! Siihen aikaan juoksin, nyt en pystyisi juoksemaan vaikka kunto olisi hyvä ja painoa vähemmän. Joten eri tavall…

Olen löytänyt itsestäni hymyn

Kuva
Edellisestä postauksesta on kulunut melkein kaksi kuukautta. Tauko ei ole ollut suunniteltu, mutta en ole siitä kyllä stressanutkaan. Elämä on tällä hetkellä hyvin pitkälti työpainoitteista ja vapaalla sitten pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Jaksan tehdä ruokaa kerran viikossa ja syön sitä sitten viikon ja kaivan vielä myöhemminkin pakastimesta muutaman annoksen tarvittaessa. Se on kätevää esim. nyt, kun olen taas saikulla flunssan takia enkä jaksa laittaa ruokaa, vaikka aikaa olisi, niin pakastimesta saa jotain pakastimelta maistuvaa mössöä.
Elämäntaparempalle laihdutusmielessä ei kuulu mitään. Olen sairastellut melkein kaksi kuukautta putkeen (nyt olen kolmatta kertaa kuumeessa, koko ajan on ollut köhä ja nuha) ja olen ollut tosi väsynyt. En saa nukuttua viikolla tarpeeksi ja se sitten kostautuu viikonloppuisin. Toisaalta minulla on nykyisin vapaa-ajan tekemistä, varmaan osittain siksi, että opiskeluaikaan verrattuna vapaa-aika on selkeämmin rajattua. On työaika ja sitten on vapaa-aika…

Aktiivisempi arki

Kuva
Mä tykkään suunnitella asioita. Niiden suunnitelmien toteuttamisessa en kuitenkaan ole hyvä. Varmaan lähinnä siksi, että suunnitteleminen on kivaa, mutta suunniteltujen asioiden tekeminen suunnitellussa aikataulussa ei. Nyt, kun flunssa iski kunnolla minuunkin, niin täällä peiton alla on aikaa suunnitella kaikenlaista. Mieli tekisi suunnitella töitä (perhana, kun on työpuhelin ja työläppäri kotona - vaikeuttaa muuten töistä irrottautumista ihan sairaasti!), mutta ehkä mun flunssa-aivoilla ei kannata siihen ryhtyä. Eikä muutenkaan saikulla, koska jos alan jo nyt venyttää rajojani (mun pitää pakottaa itseni olemaan vastaamatta työsähköposteihin), oon kohta stressistä työkyvytön, kun en ikinä pääse rentoutumaan. Työaika on töitä varten, vapaa-aika muita juttua varten. Saikku taas on tervehtymistä varten, eikä töitten stressaaminen varmasti siinä auta.
Meinasin itse asiassa kirjoittaa siitä, että miksi kirjoitan tätä blogia, kun vain lihon? Jotenkin alkoi tuntua vähän hassulta kirjoittaa…

Ruokakuvia piti olla

Kuva
Ei se oikein ottanut tulta alleen tuo aterioiden kuvaaminen. En vain muistanut! Toki kuvasin joka päivä jotain, mutta en jokaista ateriaa. Toisaalta esimerkiksi aamupala oli neljänä päivänä tismalleen sama, samoin eväänä töissä oli samanlainen annos kanamakaronilaatikkoa. Välipalasta ei ole yhtään kuvaa! Ei käynyt mielen vieressäkään töissä kuvata jugurttipurkkia (useimmiten valion lohkeava), mutta jospa seuraavalla viikolla muistaisin esimerkiksi aamulla lähtiessäni kuvata, mitä otan mukaan. Meillä ei toistaiseksi ole ollut mitään kahvileipiä tms. töissä, joten ei ole sellaisia tullut syötyä, vaan töissä olen syönyt vain sitä, mitä olen itse sinne vienyt.
Paitsi... maanantaina kävin lähikaupassa kotiin tullessani ja törmäsin pirkan vadelma-lakritsikermajäätelöön ja koska rakastan vadelmajäätelöä ja lakritsijäätelöä, niin tulihan sitä sitten kokeiltua. Eihän se oikein miltään maistu, liekö syy flunssassa vai pirkkalaadussa? Maanantaina söin sitä gradun viimeistelyn lomassa kolmannesl…

Ensimmäinen askel

Kuva
Kirjoitin joskus joulukuussa, että minulla on pieni ajatus siitä, miten lähteä syömistäni korjaamaan. Siirsin sen kuitenkin syrjään, koska oli muuttohässäkkä ja joulu ja kaikkea muuta päällä yhtä aikaa. Nyt alkaa hässäkkä helpottaa, kotia pitää vielä laittaa, mutta enää ei ole sellainen olo, että pitää olla kolmessa paikassa yhtä aikaa ja kulkea kahden paikkakunnan väliä jatkuvasti. Joten tänään alan tehdä asioita laihtuakseni. Tosin en enää muista mikä se hieno ajatukseni oli...
En edelleenkään halua laihduttaa sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä syö mitään, mistä en pidä, mutta jotain on tehtävä. Pyrin siis saamaan ruokarytmin kuntoon ja lisättyä kasviksia. Tähän otan avuksi ruokapäiväkirjan kuvamuodossa. Eli kuvaan syömiseni. Ihan kaikki. Myös ne megapussit sipsejä ja jätskilitrat. Enkä aio tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka syömiseni onkin välillä ihan poskellaan. Minusta vain tuntuu, että kuvaaminen auttaa hahmottamaan mitä syö ja miten paljon. Ja kuvasta näkee onko annoksessa…

Uusia tuulia

Kuva
Huhhuh! Elämä on ihmeellistä! Kun asioita alkaa tapahtua, niin niitä sitten kanssa tapahtuu! Hyvinkin nopeasti. Vuosi 2017 päättyi ja 2018 on siis alkanut minun osaltani muuttohässäkällä ja uuteen työpaikkaan tutustumisella.  Kaupunki on entistä isompi, enkä tunne täältäpäinkään ketään. Aluksi ei hirvittänyt ollenkaan, mutta nyt tuntuu vähän jännittävältä. Mitä jos en oikeasti tutustu yhteenkään ihmiseen, vaikka asuisin täällä vuosia? Mitä jos vain jumahdan kotiini? Jotenkin tuntuu jo nyt siltä, että elämäni tulee olemaan juuri sitä, että käyn töissä ja tuun kotiin nukkumaan. Nyt olen flunssan ja muuttohässäkän ja kaiken uuden takia ollut varmaan normaalia väsyneempikin, mutta yleensä se menee niin, että jos ei heti aktivoidu, niin se aktiivisuus jää haaveeksi. Viikko viikolta se on vain haastavampaa. 

Minulla on tavoitteita tälle vuodelle ja osa niistä on varmaan vähän turhan kunnianhimoisia. Yritän kuitenkin muistaa sen, että lähden melkein kaikessa täysin nollasta. En ole liikkunu…

Kartan kanssa perille?

Kuva
Mie innostuin eilen, kun HeiLauta elämää -blogissa oli juttua unelmakartasta. Googlettelin sitten sitä vähän ja kirjoittelin itselleni sellaisen. Mulla ei nyt mitään lehtiä ole, eikä mainoksiakaan tule, joten piti ihan kynällä ja paperilla toteuttaa, mutta en koe itseäni kauhean visuaaliseksi muutenkaan, joten kai se näinkin toimii. Tein kyllä siitä myös yksinkertaisen kuvakollaasin pixabaysta löytyneillä kuvilla ja laitoin sen tietokoneeni taustakuvaksi. Täten se vilahtaa näköpiirissäni päivittäin, vaikkei karttamuodossa olekaan. :)
En osannut käyttää tähän kauheasti aikaa, vaan halusin tehdä sellaisen, etten itse rajoita omia haaveitani. Mulla kun on tapana järkeillä vähän liikaa. Tällaisissakin haluaisin rajata automaattisesti pois kaikki "mahdottomat", ja arvatkaas kuin paljon unelmia silloin jää jäljelle? Oon lopputulokseen aika tyytyväinen ja kaikki kartalle päätyneet asiat ovat sellaisia, jotka oikeasti haluan elämääni. Ei ne mitään pakkomielteitä ole, mutta joka tap…