Ryhmäviikko 2

Veli hengailee täällä edelleen, enkä tiedä milloin se lähtee. Eikä se tiedä itsekään. Tilanne on pakon sanelema, vaikka se varmaan mielellään olis täällä muutenkin, kun se on sellainen sosiaalisempi tapaus. Mulla taas leikkaa kiinni liki päivittäin, mutta yritän olla tiuskimatta. Eihän se tahallaan mua ärsytä, mä vaan ärsyynnyn kaikesta. Pää hajoo, kun en saa olla yksin. Oon asunut yksin seitsemän vuotta, enkä tykkää yhtään siitä, ettei asioita tehdä mun tavalla (meidän käsitys mm. siisteydestä on ihan eri). Mä myös tarvin yksinoloa, ettei mun pää räjähdä. Toisille se ei oo niin tärkeetä. Mä en osaa sanoa, että haluan esim. lähteä yksin lenkille, vaan joudun käyttämään kepulikonsteja, että pääsen livahtamaan... Veljeni nimittäin kiskoo kengät jalkaansa, jos näkee, että oon lähdössä, enkä halua loukata sitä, koska se on niin herkkä. Ja koska tää kämppä on yksiö, niin sitä lähtöä on aika vaikee pimittää... En myöskään saa opiskeltua, kun se on tossa. En saa opiskeltua kirjastossakaan, kun häiriinnyn jokaisesta äänestä. Luultavasti tää ei oo kivaa mun veljellekään, kun se tietää miten herkästi häiriinnyn äänistä, oli kyse sitten opiskelusta tai nukkumisesta, enkä mä halua nalkuttaa, ettei se ala stressata vielä siitäkin. Ja kuitenkin mä ite stressaan tästä ihan tolkuttomasti...

No joka tapauksessa se painonhallintaryhmä on edelleen menossa ja ruokien kuvailu jatkui. Annoskoko on ihan hakusessa ja lätkän takia syömisen rytmittäminen vähän ontui muutamana päivänä. Edelleen kyllä olen syönyt paljon kasviksia ja se on positiivista. Herkuttelu ei ole nollassa, eikä edes tavoitemäärissä, mutta paljon vähäisempää kuin yleensä. Tän viikon herkut: torstaina pieni jätskituutti, daim bites -pussi ja vajaa pussillinen chilipähkinöitä, lauantaina kolmasosalitra kermajäätelöä ja tänään puolet missä äx -pussista eli se 90 grammaa karkkia ja omarmunkki. Minuksi vähän. Jos ottaa huomioon sen, että tavoite on mennä kohti parempaa eikä muuttaa kertarysäyksellä kaikkea, niin sittenhän mulla menee hyvin. Silti tässä on huomattavissa tietty trendi: en osaa ostaa vain yhtä herkkua, vaan "tarviin" montaa lajia ja mahdollisimman paljon. En tietenkään tarvitse, mutta siltä se tuntuu. Vaikka olenkin pystynyt ostamaan nyt pienempiä karkkipusseja ja vielä jakamaan ne ja syömään vain yhden munkin tms., niin ei se helppoa ole. Nyt olin vielä koko viikon kamalan alavireinen ja itkuinen ja fyysisesti kipeä, joten lohtusyöjänä ei tosiaan ollut helppoa pitää herkkukertoja kolmessa ja määriä näinkään pieninä. Luultavasti herkkuja mättämällä olisin pystynyt toimimaan paremmin - syöminen kun on mulle lääkettä, mutta silti kituutin ilman ruuan tuomaa lohtua ja nyt olen kusessa hommieni kanssa. En saanut mitään aikaiseksi koko viikolla, kun vain itkeskelin särkylääkepöhnässä. En oikeasti tiedä onko tässä mitään järkeä järkiperäistää syömistä tässä vaiheessa elämää/opintoja... mutta tää ryhmäjuttu osui nyt tähän kohtaan.

Viikon toteutunut liikunta: 2 x 20 min. kehonhuoltojumppa, 2 x 10-15 min kävely, 4 x 30-50 min kävely ja yhtenä päivänä sain ainakin 8 minuuttia roskien viennistä ja pyykkäämisestä. Joka tapauksessa pienen pieni liikuntatavoite on aika lailla ylittynyt melkein joka päivä tällä viikolla. Nyt on varsinkin tullut käveltyä, kun on ollut lämmin ja mun on pakko päästä pihalle ja olla yksin, etten räjähdä. Huomionarvoista on sekin, etten edes kuuntele musiikkia kävellessäni, koska tarvitsen ihan omaa rauhaa. Oon vaan keskittynyt siihen kävelemiseen ja ulkoilmaan. Se on jotenkin jännä, että jossain vaiheessa päivää mulle tulee se fiilis, että on pakko päästä pihalle. Vaikka käveleminen on tylsää, se tarjoaa mulle sen hetken yksin. Ja vaikka mua ei huvita kävellä pätkääkään, mä nautin ulkoilmasta. Siitä mä varmaan juoksemisessakin pidin. Sisäliikunta vaan ei nappaa samalla tavalla.

Ensi viikon tavoitteet on aikalailla samat. Eli väh. 10 min liikuntaa/päivä ja ruokarytmi kuntoon ja kasviksia lautaselle.